Alla on muistio "Ajankohtaisia EU-asioita - työelämändirektiivit ja sopimukset. Muistion alussa on sen lyhennelmä. Muistiota täydentää kalvosarja "Ajankohtaisia EU-asioita – työelämän direktiivit", joka on minulta saatavissa sähköisesti.
Muistion olen laatinut yhteistyössä SAK:n Jari Hellstenin ja työympäristöosaston asiantuntijoiden kanssa. Muistio laadittiin alunperin SAK:n hallituksen 11.8.2008 pidettyä kokousta varten. Olen jonkin verran sitä täydentänyt, erityisesti yritysneuvostodirektiivin osalta.
Irlannin hylkäävän kansanäänestystuloksen jälkeen Lissabonin sopimuksen voimaantulo on hämärän peitossa. Sopimuksen voimaantulo saattaisi EU:n perusoikeudet sitoviksi Iso-Britanniaa ja Puolaa lukuun ottamatta ja vahvistaisi parlamentin asemaa EU:ssa.
Sosiaalisen Euroopan kehittämisen nihkeys Barroson komission kaudella ja oikeuskäytännön jopa taka-askeleet (Viking, Laval, Rüffert) vaikuttivat Irlannin kansaäänestyksen tulokseen. EAY ajaa Lissabonin sopimuksen täydentämistä ns. sosiaalisen edistyksen pöytäkirjalla, joka pakottaisi antamaan konfliktitilanteessa perusoikeuksille etusijan sisämarkkinavapauksiin nähden.
Työtaistelutuomioissa Viking ja Laval EY-tuomioistuin katsoi työtaisteluoikeuden perusoikeudeksi EU:ssa mutta määritteli sen ja sisämarkkinavapauksien suhteen viime kädessä markkina-ajattelusta lähtien (erityisesti tapaus Laval). Työtaisteluoikeuden käytössä järjestöjen myös edellytetään tyytyvän mahdollisiin lievempiin keinoihin (suhteellisuusperiaate, tapaus Viking), mikä sekin on työtaisteluoikeuden rajoitus. EY-tuomioistuin ei myöskään piitannut jäsenvaltioita sitovista ILO:n, Euroopan neuvoston ja YK:n sopimuksista. Tuomioiden myötä syntynyt EU:n työtaisteluoikeus rajoittuu rajat ylittäviin tilanteisiin.
Puolasta Saksaan lähetettyjä rakennustyöläisiä koskevassa tapauksessa Rüffert EY-tuomioistuin jatkoi Laval -tapauksessa omaksuttua tulkintaa, jonka mukaan lähetettyjen työntekijöiden direktiivi on vastoin sanamuotoaan myös enimmäisdirektiivi. Samaa tulkintaa jatkettiin edelleen tapauksessa komissio v. Luxemburg. Lähetettyjen direktiivin kääntäminen enimmäisdirektiiviksi – käytännössä siis EU-lainsäätäjän tahdon mitätöiminen tältä osin - nostaa keskusteluun direktiivin muuttamisen, minkä ajaminen kuitenkin edellyttää riittävän varmaa näköalaa hyväksyttävästä lopputuloksesta. Parlamentissa on muuttamisesta vireillä omaehtoinen raportti, komission ja neuvoston tilanteet ovat epäselviä.
EAY vaatii karsinogeenidirektiivin laajentamista koskemaan myös lisääntymisterveyttä. Komissio ei tue ja ainakin teollisuus sekä Saksan hallitus vastustavat. EAY kampanjoi parlamentin ja hallitusten kautta.
EU:n neuvoa antava työsuojelukomitea kannattaa viiteraja-arvoa myös formaldehydille. Asialla on merkitystä Suomessakin. Viiteraja-arvoista päättää komissio.
Sähkömagneettisia kenttiä koskevan direktiivin voimaantuloa on lykätty erillisdirektiivillä vuoteen 2012, perusteenaan uudet tutkimukset ja tulossa olevat GENELEC:n standardit. Taustalla on myös laitevalmistajien intressejä.
Työsuojeludirektiivien toimeenpanokertomusten muuttaminen on käynnissä, jänniteparinaan hallinnollinen yksinkertaistaminen ja sisällöllisen tehon arviointi.
Kemikaaleja koskeva REACH -asetus edellyttää lainsäädäntömuutoksia. Toisaalta YK:n luokitus- ja merkintäjärjestelmä pannaan EU:ssa toimeen, heijastuen erityisesti viiteen direktiiviin: kemialliset aineet, karsinogeenit ja mutageenit, turvamerkinnät, nuoret sekä raskaana olevat ja imettävät.
Tuki- ja liikuntaelindirektiivin valmistelu jatkuu, tähtäimessä lisäarvoa myös Suomessa.
Stressisopimus on pantu Suomessa toimeen (vain) keskusjärjestösuosituksella.
Tasa-arvon puitesopimuksen täytäntöönpano on käynnissä. Sopimuksesta arvioidaan olleen hyötyä maissa, joissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu tasa-arvosta on puuttunut.
Häirintä- ja väkivaltasopimuksesta täytäntöönpanoneuvottelut Suomessa alkavat syksyllä 2008.
Komission tuore ehdotus (2.7.2008) yritysneuvostodirektiivin uudistamisesta on pienten askelten politiikkaa: mm. työntekijäedustajien koulutusmääräyksiä parannettaisiin (tarvittava koulutusvapaa), Euroopan tason ay-liikkeen asema tunnustettaisiin yritysneuvostosopimuksia neuvoteltaessa ja neuvostojen toimintaedellytykset pyrittäisiin turvaamaan yritysrakenteiden muuttuessa sekä tiedottamisen ja kuulemisen oikea-aikaisuutta täsmennettäisiin. Sen sijaan komissio ei esitä muutoksia mm. soveltamisalaa rajaavan yrityskoon pienentämiseen eikä laiminlyöntien seuraamuksiin.
Direktiivimuutoksen läpimenoa edistää EAY:n ja BUSINESSEUROPE:n yhteisymmärrys siitä, että direktiiviuudistuksen pohjaksi käy komission ehdotus. Järjestöt sopivat myös kaikkiaan yhdeksästä yhteisestä pienehköstä muutosehdotuksesta. EAY pyrkii kuitenkin edelleen yhteistyöllä parlamentin kanssa parantamaan direktiivin toimivuutta.
Neuvosto saavutti vuokratyödirektiivistä poliittisen yhteisymmärryksen 10.6.2008. Iso-Britannian 12 viikon poikkeusta lukuun ottamatta direktiivi pääpiirteissään toteuttaa vuokratyöntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen. Poikkeuksia siitä voidaan soveltaa - myös työehtosopimuksin - erityisesti, mikäli vuokratyöntekijän sopimus vuokrausliikkeen kanssa jatkuu komennusten välillä. Direktiivi tähtää toisaalta myös vuokratyön rajoitusten poistamiseen, mikä on Suomessa ongelmallista johtuen useilla aloilla sovellettavasta SAK:n ja EK:n yleissopimuksesta. Polttopisteeseen tullevat työmarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja väärinkäytösten ehkäisemisen periaatteet.
Neuvosto saavutti työaikadirektiivin uudistamisesta poliittisen yhteisymmärryksen 10.6.2008. Ylitöineen 48 tunnin maksimityöaika, mutta samalla myös henkilökohtainen ns. opt-out –järjestelmä pysytettiin. Työpaikalla tehtävä päivystys luettaisiin työaikaan vain eri sopimuksella. Työajan tasoittumisjakson pidentäminen neljästä kuukaudesta vuoteen tulisi mahdolliseksi myös laissa. Nämä tekijät muodostavat ensimmäisen kerran uhkan työoikeudellisesta huononnusdirektiivistä. Poliittinen yhteisymmärrys sivuuttaa parlamentin kannoista mm. vaatimuksen opt-out’in (ensin ehdoista ja sitten) poistamisesta ja työpaikkapäivystyksen pääsääntöisestä lukemisesta työajaksi. Myöskään itsenäisessä asemassa olevia ylempiä toimihenkilöitä koskevan poikkeusmahdollisuuden täsmentäminen ei saanut neuvostossa kannatusta parlamentin esittämällä tavalla. EAY on tukenut parlamentin esityksiä ja ajaa parlamentin kautta huononnusten poistamista.
Ehdotetulla ns. erityisosaajadirektiivillä määriteltäisiin kolmansista maista hankittavien, lähinnä korkeamman koulutuksen suorittaneiden helpotetun maahantulon ja siihen liittyvän palkkauksen ehtoja. Työmarkkinoille pääsy jäisi kuitenkin kansallisesti päätettäväksi. Direktiivi koskisi myös ammattikorkeakoulun suorittaneita sekä vähintään viiden vuoden kokemuksen omaavia, jos ammatillinen osaaminen vastaisi em. koulutusta.
Työ- ja oleskeluluvan yhdistämiseen tähtäävä direktiiviehdotus pyrkii samalla nopeampaan käsittelyyn sekä turvaamaan kolmansien maiden kansalaisten (osin rajoitetut) oikeudet työssä, verotuksessa, opiskelussa, tutkintojen tunnustamisessa ja sosiaaliturvassa. Ehdotus ei puutu maahantulon ehtoihin.
Ehdotuksella ns. työnantajasanktiodirektiivillä pyritään kolmansien maiden kansalaisten laittomaan työllistämiseen liittyvien vähimmäissanktioiden määräämiseen. Esityksessä on sisällä tilaajanvastuu yhteisösakosta ja palkkasaatavista. Suomi on jättänyt tilaajanvastuusta ns. tarkasteluvarauman.
Tuoreella komission ehdotuksella (25.6.2008) eurooppalaisesta yksityisestä yhtiöstä säädettäisiin asetus rajat ylittävästi toimivista pienyhtiöistä. Rakennelma muistuttaisi Eurooppa-yhtiötä, mutta osakepääoman vähimmäismäärä olisi yksi euro. Ehdotuksessa pyritään estämään henkilöstön osallistumisjärjestelmien kiertäminen rekisteröimällä yhtiö uudelleen toisessa jäsenvaltiossa. Uudelleen rekisteröitäessä henkilöstöedustuksesta olisi neuvoteltava. Ellei sopimusta syntyisi, entiset järjestelmät jäisivät voimaan.
Tässä muistiossa käsitellään ajankohtaisia työelämään liittyviä EU:n asioita, joista on jäsenvaltioiden sopimus, komission ehdotus tai EY-tuomioistuimen tuomio taikka työmarkkinaosapuolten puitesopimus.
1. Lissabonin sopimus muuttaa perustamissopimuksia
Euroopan unionin 27 jäsenvaltion edustajat allekirjoittivat 13.12.2007 Lissabonin sopimuksen. Sopimus muuttaa Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta, jonka nimi muutettiin EU:n toimintasopimukseksi.
Perussopimusten tarkistamiseksi tarvittiin kaikkien jäsenvaltioiden yksimielinen päätös. Lisäksi uusi sopimus voi tulla voimaan vasta, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen omien kansallisten menettelyjensä mukaisesti.
Uudistamiskierroksen aikaisemmassa vaiheessa hyväksyttiin vuonna 2004 uusi perustuslakisopimus, jota kaikki jäsenmaat eivät kuitenkaan ratifioineet. Hengähdystauon jälkeen prosessi käynnistyi viime vuonna uudelleen ja päätyi Lissabonin sopimuksen allekirjoittamiseen ja nyt käynnissä olevaan ratifiointivaiheeseen.
Tarkoitus oli, että sopimus tulisi voimaan 1.1.2009 tai viimeistään kesäkuun 2009 Euroopan parlamentin vaaleihin mennessä. Irlannin 12.6.2008 pidetyn kansanäänestyksen kielteinen lopputulos on nyt kuitenkin asettanut jäsenmaat uuden tilanteen eteen. Poliittiset neuvottelut mahdollisista muutoksista ovat käynnistyneet. Sopimuksen voimaantulo kuitenkin siirtyy aiotusta.
Viime vuosina on pidetty useita hallitusten välisiä konferensseja. Niiden johdosta on hyväksytty useita sopimuksia, joilla perussopimuksia on muutettu. Näitä ovat mm. Euroopan yhtenäisasiakirja (1986), sopimus Euroopan unionista (1992), Amsterdamin sopimus (1997) ja Nizzan sopimus (2001).
Perusoikeuskirja sitovaksi – työmarkkinaosapuolten asemaa ei vahvistettu
Ay-liikkeelle keskeistä uudistuksessa on vuonna 2000 hallitusten välisessä konferenssissa eli HVK:ssa poliittisena asiakirjana hyväksytyn EU:n perusoikeuskirjan mukaan saaminen sitovana. Sen sijaan työmarkkinaosapuolten asemaa ja sosiaalisen vuoropuhelun merkitystä ei tunnustettu demokratian periaatteita koskevassa luvussa. Tämä on heikennys verrattuna vuoden 2004 EU:n perustuslakisopimuksen tekstiin.
Koska sosiaalinen dialogi ulottuu laajemmalle kuin vain sosiaalipolitiikan asioihin, oli perustuslakisopimuksessa työmarkkinaosapuolten asemaa ja sosiaalista vuoropuhelua koskeva säännös sijoitettu demokratian periaatteita koskevaan keskeiseen alkulukuun. Kesäkuun 2007 Eurooppa-neuvoston hyväksymässä HVK:n toimeksiannossa eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten asemaa kuitenkin heikennettiin sijoittamalla tätä koskeva määräys sosiaalipolitiikkaa koskevaan lukuun. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY samoin kuin Suomen palkansaajien keskusjärjestöt olivat edellyttäneet eurooppalaisen työelämän osapuolten profiilin korostamista perustuslakisopimuksessa esitetyllä tavalla.
Perusoikeuskirja luettelee ne oikeudet, joita unionin ja sen jäsenvaltioiden tulee kunnioittaa soveltaessaan unionin oikeutta. Kesäkuussa 2007 Iso-Britannialle annettiin mahdollisuus jättäytyä pois perusoikeuskirjan osalta. Syksyn HVK-vaiheessa myös Puola vaati opt-outin perusoikeuskirjasta. Näin perusoikeuskirjaa ei sovelleta Iso-Britannian ja Puolan kansallisten viranomaisten toimintaan.
Uudistuksen keskeinen sisältö
Uudistussopimusta voidaan luonnehtia paremmaksi kuin voimassa olevaa Nizzan sopimusta, mutta huonommaksi kuin vuoden 2004 Euroopan perustuslakisopimusta. Rakenteellista yksinkertaistamista, jonka perustuslakisopimus olisi tuonut, ei saavutettu. Iso kauneusvirhe on se, että poliittisena kompromissina hyväksyttiin erilaisia mahdollisuuksia jättäytyä sopimuksen ulkopuolelle (ns. opt out).
Uudistussopimus ei muuta unionin perusluonnetta, mutta se sisältää nykytilaa monin tavoin muuttavia määräyksiä. Näistä merkittävimmät koskevat unionin lainsäädäntömenettelyn kehittämistä ja toimivallan laajenemista oikeus- ja sisäasioiden sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla.
Vahvistamalla unionin päätöksentekokykyä pyritään lisäämään unionin toiminnan tehokkuutta ja johdonmukaisuutta. Unionin monimutkaista lainsäädäntöjärjestelmää yksinkertaistetaan, selkeytetään ja nopeutetaan mm. tekemällä nykyisestä yhteispäätösmenettelystä pääasiallinen eli "tavanomainen lainsäätämisjärjestys". Kun entistä useammilla alueilla siirrytään tavanomaiseen lainsäädäntöjärjestykseen, vahvistuu sen myötä Euroopan parlamentin asema päätöksenteossa. Parlamentti on näissä asioissa päättäjänä tasaveroisessa asemassa neuvoston kanssa.
Välttämätön uudistus laajentuneessa unionissa on, että uusia politiikka-aloja siirrettiin ministerineuvoston yksimielisestä päätöksenteosta määräenemmistöpäätöksenteon piiriin. Merkittävimmät muutokset pilarijaon poistumisen myötä koskevat unionin oikeus- ja sisäasioita.
Neuvoston uusien äänestyssääntöjen käyttöönottoa kuitenkin lykätään vuodesta 2009 vuoteen 2014. Lisäksi jäsenmailla on oikeus pyytää nykyisen kaltaisten enemmistö-kynnystä nostavien sääntöjen käyttöä kevääseen 2017 asti.
Keskeiset 2004 perustuslakisopimuksessa sovitut EU:n toimielimiä koskevat uudistukset, kuten komission kokoonpanon muuttaminen, Eurooppa-neuvoston muuttaminen unionin viralliseksi toimielimeksi, uudet Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (tosin jälkimmäistä perustuslakisopimus oli esittänyt nimikkeellä EU:n ulkoministeri) virat sekä Euroopan parlamentin paikkajakoa koskevat periaatteet, hyväksyttiin pääpiirteissään.
Kansalaisten oikeusturvan kannalta tärkeätä on EU:n perusoikeuskirjan sisällyttäminen viittausmääräyksellä osaksi EU-sopimusta samoin kuin sopimuksen määräys unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Perus- ja ihmisoikeuksien aseman vahvistaminen unionin oikeusjärjestyksessä on eräs merkittävimmistä uudistuksista.
Ihmisoikeuksien kunnioittaminen määritetään nyt unionin arvoksi ja tavoitteeksi, ml. vähemmistöt ja lapsen oikeudet. Köyhyyden poistaminen on myös uusi tavoite, ja rauhan edistäminen on kirjattu sopimukseen aktiivisena tavoitteena.
Periaatteellisesti tärkeätä on, että tasa-arvo on EU-sopimuksessa todettu yhdeksi Euroopan unionin perustana olevista arvoista ja unionin yhdeksi tavoitteeksi on määritelty naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen.
Perustuslain käsitteestä, johon kuului nykyisten sopimusten kumoaminen ja niiden korvaaminen yhdellä tekstillä, "perustuslailla", luovuttiin. Nykyiset säädösten nimitykset (asetukset, direktiivit ja päätökset) säilytettiin. Muutetuissa sopimuksissa ei ole myöskään artiklaa, jossa mainitaan EU:n symbolit, kuten lippu, hymni ja tunnuslause.
2. Sosiaalisen Euroopan kehittäminen ollut lapsipuolen asemassa
Useissa arvioissa on päädytty johtopäätökseen, että EU:n instituutioiden toiminta ja toimimattomuus paljolti vaikutti Irlannin kielteiseen äänestystulokseen. Komission, ja myös laajentumisen jälkeisen neuvoston, passiivisuus sosiaalisen Euroopan kehittämisessä ja toisaalta aktiivisuus markkinapuolella sekä Euroopan yhteisön tuomioistuimen (EYT) viimeaikaiset ratkaisut, Laval, Viking, Rüffert ja tuoreimpana Luxemburg osoittavat, että markkinoiden toimintaa on painotettu sosiaalisen Euroopan kehittämisen kustannuksella.
Irlannin kansanäänestyksen tulos oli siten oireellinen ja kertoo sosiaalisen Euroopan tilanteesta. Euroopan ammattiyhdistysliike kannatti EU:n perustamissopimusten muutoksia ja siinä yhteydessä pyrki tuomaan esiin huolensa nykyisestä kehityksestä. EAY:n ja kansallisten järjestöjen olisi ehkä kuitenkin keväällä tullut toimia pontevammin muutoksen aikaansaamiseksi. Tähän mennessä järjestöjen huolta ja esityksiä ei ole kuultu.
Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY päättikin kesäkuun hallituksen kokouksessaan jatkaa toimintaa sosiaalisen Euroopan puolesta entistä terävämmin ja pyrkiä vaikuttamaan loppuvuoden puheenjohtajamaahan Ranskaan sekä Euroopan parlamenttiin, niin että uudistetussa sosiaalipoliittisessa ohjelmassa esitettyjä toimia priorisoidaan ja todella suunnataan sosiaalisen Euroopan kehittämiseen.
Barroson komission kausi on ollut viileätä aikaa sosiaalisen Euroopan kehittämisessä. Eräitä myönteisiä merkkejä kuitenkin on siitä, että komissio olisi heräämässä unestaan. Ranskan valmistautuessa syksyn EU-puheenjohtajuuteen on tästä neuvostonkin osalta pilkahtanut eräitä toiveita herättäviä emmeitä. Kesäkuun neuvostossa hyväksyttiin yhteinen kanta vuokratyödirektiivistä. Komission osalta aktiivisuuteen tosin saattaa pikemmin vaikuttaa toimikauden päättyminen ja siihen liittyvä pyrkimys ryhtyä johonkin "sosiaaliseen" uudelleen valinnan mahdollisuuksien parantamiseksi ja toisaalta myös pyrkimys sitoa seuraavan komission käsiä – uusi komissiohan saattaa paremmin ymmärtää, että unioni ei ole vain yhteismarkkinat, vaan se on myös kansalaisten Eurooppa, jolla on sosiaaliset päämäärät.
Irlannin järjestäytyneet palkansaajat olivat yksi keskeinen ryhmä, joka hylkäsi Lissabonin sopimuksen, vaikka maan palkansaajien keskusjärjestö ja työväenpuolue liputtivatkin hyväksymisen puolesta. Irlannissa tapahtui sama kuin Ranskassa vuonna 2005. Silloin kiivaan keskustelun kohteena oli komission esitys palveludirektiiviksi, jossa palvelujen vapaan liikkumisen edistäminen ja yritysten vapaudet oli nostettu työntekijöiden ja kansalaisten perusoikeuksien yläpuolelle ja niitä rajoittamaan.
EU:n sosiaalisen pöytäkirjan tarve kasvaa
EAY pyrki Lissabonin sopimuksen valmistelun yhteydessä vaikuttamaan, että perusoikeus-asiakirja sisällytettäisiin kokonaisuudessaan EU-sopimukseen, kuten 2004 perustuslaki-sopimuksessa oli ehdotettu. Lopputulos kuitenkin oli, että sopimukseen otettiin vain viittaussäännös perusoikeuskirjaan. Joskin viittaussäännös on juridisesti merkityksellinen, näin menetellen tämä palkansaajien ja kansalaisten kannalta keskeinen asia hävisi lopullisessa sopimustekstissä lähes näkymättömiin.
EYT:n tuoreiden oikeustapausten johdosta EAY pyrki myös vaikuttamaan, että Lissabonin sopimuksen hyväksymisen yhteydessä hyväksyttäisiin esimerkiksi lisäpöytäkirjana ns. sosiaalisen kehityksen lauseke, joka asettaisi perusoikeudet (esim. oikeus neuvotella työehdoista ja ryhtyä työtaisteluun) etusijalle markkinavapauksiin eli sisämarkkina- ja kilpailukysymyksiin nähden. Lisäpöytäkirjalla olisi merkitystä, koska se sitoisi myös tuomioistuinta. Komissio ei heinäkuista sosiaalipoliittisen ohjelman uudistusta valmisteltaessa halunnut ymmärtää ongelman vakavuutta.
3. Työtaisteluoikeus EU:ssa
EY-tuomioistuimen ratkaisujen Viking ja Laval jälkeen Euroopan ay-liikkeellä on monivuotinen vääntö työtaisteluoikeuden sisällöstä EU:ssa. Tuomiot asettavat työtaisteluoikeudelle rajoituksia, jotka ovat vakavassa ristiriidassa jäsenvaltioita sitovien kansainvälisten sopimusten ja yhteisön omien perusoikeuskirjausten kanssa. Ne myös poikkeavat ratkaisevasti aiemmasta sisämarkkina-asioiden oikeuskäytännöstä. Tuomioiden välittömät vaikutukset kuitenkin kohdistuvat vain rajat ylittäviin tilanteisiin.
Jäsenvaltioita sitovien ILO:n, Euroopan neuvoston ja YK:n sopimusten sekä EU:n perusoikeuskirjan vaikutuksesta EYT kylläkin katsoi työtaisteluoikeuden perusoikeudeksi. Sitä kuitenkin käsiteltiin vain taloudellisten sisämarkkinavapauksien rajoituksena, joka on erikseen perusteltava. Rajoitusajattelu edellyttää myös työtaistelua lievempien keinojen käyttämistä aina kun mahdollista. Tämä merkitsee radikaalia työtaisteluoikeuteen puuttumista.
Kansainvälisten sopimusten ja EU:n perusoikeuskirjan valossa on edellytettävä päinvastaista lähestymistapaa, eli sen arviointia, voisiko sisämarkkinavapaus enintään jossain ääritilanteessa (käytännössä vain lakko-oikeuden ilmeisen väärinkäytön tapauksessa) rajoittaa työtaisteluoikeutta (eikä poistaa sitä).
EYT myös jätti kokonaan sivuun perustamissopimuksen nimenomaisesta määräyksestä (artikla 307) johtuvan jäsenvaltioiden kansainvälisten sopimusten sitovuuden EU:ssa ja kansainvälisen oikeuden sitovuuden tunnustaneen aiemman oikeuskäytäntönsä. Oma lukunsa on, että tullisuhteissaan ja kehitysavussaan EU edellyttää, edistää ja palkitsee em. kansainvälisten sopimusten noudattamista, mutta EU:n sisällä ne eivät näiden tuomioiden valossa sido.
Ratkaisun Laval osalta on todettava, että EYT periaatteessa tunnusti työvoiman polkumyyntiä vastaan kohdistuvan työtaistelun oikeutetuksi. Ruotsin paikalliseen sopimiseen perustuvan työmarkkinamallin arvioinnissa se kuitenkin nojautui viime kädessä palvelutarjontaan ryhtyvän yrityksen aseman edistämiseen eikä tuomiossa muuten tunnustettuun työntekijöiden suojelun periaatteeseen. Tämän periaatteen piiriinhän latvialaistyöntekijöiden palkkojen nostamiseen tähdännyt työtaistelutoimi tavanomaisesti mahtuu. Ratkaisussa Laval EYT myös sovelsi lähetettyjen direktiiviä vastoin sen sanamuotoa enimmäisdirektiivinä ja lisäksi vastoin sen johdannon nimenomaista ilmaisua työtaisteluoikeutta rajoittavana tekijänä.
Viking ja Laval ratkaisuissa EYT toimi tosiasiallisena lainsäätäjänä, jonka perustamissopimukseen perustettuja kannanottoja jäsenvaltiot pystyvät kumoamaan vain yksimielisinä. Tältä pohjalta EAY on välittömänä toimena esittänyt Lissabonin sopimukseen liitettäväksi erityistä sosiaalisen edistyksen pöytäkirjaa, jolla painostettaisiin EYT jatkossa kunnioittamaan työtaisteluoikeutta (ks. myös edellä). Pöytäkirjan läpimeno on suuresti epävarmaa ja joka tapauksessa ison työn takana. Vaikka se läpi menisikin, jäisi työtaisteluoikeuden yksityiskohdista silti vuosien vääntö.
Perusoikeuskirjan sitovaksi tulokaan Lissabonin sopimuksen myötä ei varmuudella muuttaisi sen enempää EYT:n keskeistä päättelyn välinettä (työtaisteluoikeus sisämarkkinavapauksien rajoituksena eikä päinvastoin) kuin lopputulosta. Edessä saattaakin olla lopulta perustamissopimuksen muutos, jonka valmistelu tulee vaatimaan vuosien kärsivällisen työn ja myös kyvyn laajaan liittoutumiseen EU:ssa. Välittömästi pohdittavaksi tulee myös ratkaisujen Viking ja Laval myötä jäsenvaltioita sitovan, rajoitetun (rajat ylittävän) työtaisteluoikeuden virallinen tutkinta ILO:ssa, Euroopan neuvostossa ja miksei YK:ssakin.
4. Lähetettyjen työntekijöiden tuomiot ja direktiivi
Laval -tuomiossa EYT omaksui lähetettyjen direktiivistä 96/71 tulkinnan, jonka mukaan direktiivi on vastoin sen sanamuotoa samalla myös enimmäisdirektiivi.
Rüffert -tuomiossa EYT jatkoi samaa tulkintaa. Tuomio liittyi tilanteeseen, jossa Saksan lähetettyjen direktiivin toimeenpanolaki edellytti rakennusalalla erityistä vähimmäispalkkoja koskevaa työehtosopimusta. Tuo yleissitovaksi julistettu sopimus oli tasoltaan olennaisesti heikompi kuin Länsi-Saksan osavaltioita koskeva rakennusalan ns. palkkaustyöehtosopimus, joka Saksan työehtosopimuslain nojalla sitoo vain järjestäytyneessä työmarkkinakentässä. Palkkaustyöehtosopimusta ei myöskään ollut julistettu yleissitovaksi. EY-tuomioistuimelle osoitettu kysymys koski sitä, saiko Saksan osavaltiolailla kuitenkin edellyttää julkisissa rakennushankkeissa maksettavaksi em. palkkaustyöehtosopimuksen mukaista palkkaa. EYT vastasi kysymykseen kieltävästi.
Rüffert -tuomiossa direktiivin enimmäistulkinta nojattiin viime kädessä myös palvelutarjonnan (siis sisämarkkinavapauden) etusijaan, jota EYT katsoi lähetettyjen direktiivin toteuttavan. Tosiasiassa direktiivi tarkoitti, kuten sen johdanto lausuu julki, yhdistää työntekijöiden oikeudet ja yritysten välisen reilun kilpailun. Rüffert -tuomion lopputulos merkitsee 20-30% palkkakuilun avaamista ko. julkisissa hankinnoissa kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välille. Samalla yhdenvertaisuus työntekijöiden kesken ei toteudu. EYT myös sivuutti julkisten hankintojen direktiivissä (2004/18) olevat, osavaltiolain hyväksymistä tukevat kirjaukset.
Rüffert -tuomio liittyi Saksan rakennusalan osittaisen yleissitovuusjärjestelmän erityispiirteisiin. Tämän vuoksi tuomiolla ei ole välittömiä vaikutuksia Suomeen. Se antaa kuitenkin aiheen tutkia ja tarvittaessa varmistaa lainmuutoksella, ettei meillä julkissektorin sopimusten puuttuvan yleissitovuusjulistuksen vuoksi jää aukkoa tilanteissa, joissa julkiselle toimijalle (kunta, kuntayhtymä) hankitaan lähetettyä vuokratyövoimaa.
Tuoreessa tuomiossa (19.6.2008) komissio v. Luxemburg EYT jatkoi em. enimmäistulkintalinjaa ja katsoi lähetettyjen direktiivin vastaiseksi mm. Luxemburgin lain vaatimuksen sen työehtosopimusten yleisestä soveltamisesta lähetettyyn työvoimaan sekä liukuneisiin palkkoihin kohdistuvat indeksikorotukset. Myöskään direktiivin takaamasta oikeudesta määritellä sovellettavat vähimmäispalkat ei piitattu. EYT ei hyväksynyt maan menettelyä ulottaa keskeinen työlainsäädäntö lähetettyihin työntekijöihin.
Sen ohella, että myös nämä tuomiot ovat olleet sytykkeenä EAY:n vaatimukselle Lissabonin sopimukseen liitettävästä sosiaalipöytäkirjasta, lähetettyjen direktiivin kääntäminen tuomioistuimen toimesta enimmäisdirektiiviksi - sitä paitsi palkkaukseen ulottuvin vaikutuksin - nostaa väistämättä esiin kysymyksen sen tarkistamisesta. Puutumme tässä vain päälinjoihin.
Yhteisön tuomioistuin on enimmäisdirektiivitulkinnallaan käytännössä mitätöinyt EU:n lainsäätäjän tahdon, millä on merkitystä koko unionin kannalta. Komissio päätyi uudistetussa sosiaalipoliittisessa ohjelmassaan 2.7.2008 kuitenkin direktiivin osalta muutosesitysten sijasta vain lisäkeskusteluun työmarkkinaosapuolten kanssa.
Toisaalta parlamentin sosiaalivaliokunnan keskustelussa 7.7.2008 komissaari Spidla ei yksiselitteisesti sulkenut pois muutosesitysten mahdollisuutta. Parlamentin sosiaalivaliokunnassa on lisäksi vireillä omaehtoinen mietintö tuomioiden edellyttämistä, myös lainsäätäjän tahdon uudelleen rakentavista toimista. Esittelijänä on sosialistien PES:n Jan Andersson. Parlamentin enemmistön kanta direktiivin uusimiseen on kuitenkin epäselvä, koska oikeiston EPP-ryhmä on erimielinen. Vielä epäselvempää on, onko neuvostossa saatavissa määräenemmistöä tarvittavien muutosten taakse. Muutoksen ajamisen edellytyksenä on luonnollisesti riittävän luotettava näköala hyväksyttävästä lopputuloksesta.
5. Työsuojeluasiat
Karsinogeenidirektiivi ja lisääntymisterveydelle vaaralliset aineet (reprotoksisuus)
EAY vaatii karsinogeenidirektiivin laajentamista koskemaan myös lisääntymisterveyttä (direktiivi 2004/37/EY työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta). Komissio ei kannata muutosta ja sitä vastustavat teollisuus ja ainakin Saksan hallitus. Ajankohtaisesti kyse on lisääntymisterveysvaatimusten sisällyttämisestä asiaan liittyviin tutkimuksiin. EAY kampanjoi parlamentin ja hallitusten kautta.
Äitiyssuojeludirektiivi (92/85)
Komissiossa (tasa-arvoyksikkö) valmistellaan direktiivin uusimista. Hanke ei kuitenkaan sisältäisi työsuojelua, vaan vain äitiysloman pituutta tultaisiin muuttamaan. Esimerkiksi melu ei sisälly direktiiviin eikä Suomen toimeenpanosäädökseen. Tutkimuksista tiedetään, että melu vahingoittaa myös sikiötä. Tilanne on johtanut Suomessakin ongelmiin erityisäitiysrahan saannissa. Asia on STM:n ja KELA:n välillä selvittelyssä ja johtaa toivottavasti pian muutoksiin. Esimerkiksi Itävallassa melu sisältyy kansallisiin säädöksiin.
Kemikaalien työperäisen altistumisen viitteellisten raja-arvojen kolmas lista; kemikaalidirektiivin (98/24/EY) liite
EU:n neuvoa antavassa työsuojelukomiteassa on päädytty vastoin työnantajapuolen ja eräiden hallitusten kantaa tukemaan viiteraja-arvojen asettamista myös formaldehydille, elohopealle ja rikkihiilelle. Suomessa tämä merkitsisi muutoksia formaldehydin osalta. Ainakin Saksan ja Britannian hallitukset vastustavat formaldehydin viiteraja-arvoa. Viiteraja-arvoista päättää komissio.
Sähkömagneettiset kentät – direktiivin voimaantulon lykkäys
Huhtikuussa 2008 hyväksytyllä direktiivillä lykättiin sähkömagneettisia kenttiä koskevan direktiivin 2004/40/EY täytäntöönpanoaikaa vuodesta 2008 vuoteen 2012. Tätä perusteltiin lähinnä alkuperäisen direktiivin hyväksymisen jälkeen tehdyillä tutkimuksilla ja tulossa olevilla GENELEC:n standardeilla. Taustalla on kuitenkin myös laitevalmistajien intressejä. Lykkäys ei periaatteessa poista puitedirektiiviin perustuvia työnantajan selvitys- ja suojeluvelvoitteita. Suomessa altistuvia on erityisesti TEHY:n kentässä, mutta kysymys on myös periaatteellinen – suojellaanko työntekijää vai potilaan ”hoito-oikeuksia”.
Työsuojeludirektiivien täytäntöönpanokertomusten yksinkertaistaminen ja järkeistäminen (direktiivi 2007/30/EY)
Komissio muuttaa jäsenmailta pyydettäviä direktiivien toimeenpanokertomuksia vuodesta 2009 lähtien. Tähän liittyvässä, työsuojelun neuvoa antavan komitean valmistelussa ovat vastakkain pelkkä hallinnollinen yksinkertaistaminen ja direktiivien toimeenpanoon sekä käytännön vaikutuksiin keskittyvä linja. Neuvoa antava komitea on perustanut myös direktiivien kokonaisvaltaiseen arviointiin keskittyvän työryhmän.
Kemikaaleja koskeva REACH-asetus (1907/2006/EY) ja maailmanlaajuinen yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä
EU:n REACH-asetuksen voimaantulo edellyttää kemikaalilainsäädännön tarkistuksia. Lisäksi YK:n maailmanlaajuisen yhdenmukaistetun luokitus- ja merkintäjärjestelmän (GHS) EU:ssa vireillä olevan voimaantulon seurauksena on varmistettava lainsäädännön soveltamisalue ja olemassa olevien direktiivien vaatimusten pysyvyys sekä teknisten muutosten huomioiminen. Tämä koskee erityisesti viittä direktiiviä: kemialliset aineet, karsinogeenit ja mutageenit, turvamerkinnät, nuoret sekä raskaana olevat ja imettävät.
Suomessa on perustettu työryhmä valmisteleman kansallista kemikaalivirastoa. Lisäksi vuonna 2007 päätettiin kansallisesta kemikaaliohjelmasta. Kemikaaliasioita valmistellaan Suomessa kemikaaliasiain neuvottelukunnassa, jossa SAK:lla on edustus.
Tuki- ja liikuntaelindirektiivin valmistelu
Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennalta ehkäisyä koskien komissio antoi joulukuussa 2007 ulkopuoliselle asiantuntijataholle toimeksiannon selvittää erilaisten poliittisten optioiden sosio-ekonomisia vaikutuksia. Tutkimuksen on määrä valmistua 12 kuukaudessa. Tulosten perusteella komissio tulee arvioimaan, mitä toimenpiteitä EU-tasolla tulisi kehittää. Tavoitteena on direktiivi, mitä parlamenttikin kannusti valmistelemaan antaessaan mietintönsä työturvallisuus- ja työterveysstrategiasta tammikuussa. Direktiivi toisi myös Suomessa lisäarvoa.
6. Kaksikantaiset EU-tason sopimukset
Työperäistä stressiä koskeva sopimus (2004)
Työperäistä stressiä koskevasta EU-tason puitesopimuksesta neuvoteltiin Suomessa keskusjärjestösuositus, joka allekirjoitettiin marraskuussa 2007. EU:n sosiaalidialogikomitea seuraa toimeenpanoa ja laatii raportin tämän syksyn aikana. Suomen työmarkkinaosapuolet antoivat yhteisen raportin asiasta ja SAK:n edustaja osallistui sosiaalidialogikomitean loppuraportin laatimiseen. Suositus ei ole riittävä keino kaksikantaisen sopimuksen asianmukaiseen täytäntöönpanoon. Palkansaajien tavoitteena oli sopimus, mistä EK ehdottomasti kieltäytyi.
EU:n tasa-arvon puiteohjelma (2005)
Käynnissä on vuonna 2005 hyväksytyn EU-tason työmarkkinaosapuolten tasa-arvon kehyssopimuksen toimeenpano. Se kattaa neljä avainteemaa:
- sukupuolirooleihin vaikuttaminen
- naisten osuuden kasvattaminen johtotehtävissä
- työelämän ja muun elämän tasapainon tukeminen
- miesten ja naisten välisen palkkaeron kaventaminen.
Ohjelma perustuu lähinnä hyvien käytäntöjen levittämiseen. Tehdyistä työmarkkinajärjestöjen yhteisistä toimista raportoidaan vuosittain. Neljän vuosiraportin jälkeen eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet arvioivat toimenpiteiden vaikutukset sekä yrityksiin että työntekijöihin. Arviointi saattaa johtaa esitettyjen painopisteiden tarkistamiseen. Käytännön hyötyä ohjelmasta on ollut maille, joissa ei ole ollut työmarkkinaosapuolten välistä tasa-arvon vuoropuhelua.
Häirintä ja väkivalta työssä (2007)
Euroopan työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat keväällä 2007 toimista, joilla pyritään ennaltaehkäisemään, tunnistamaan ja käsittelemään työhön liittyvää väkivaltaa ja häirintää. Tämä osapuolten välinen puitesopimus on kansallisten järjestöjen pantava täytäntöön kolmen vuoden kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta. Aika umpeutuu keväällä 2010. Suomen osalta järjestöt ovat yhdessä tehneet sopimuksen suomenkielisen käännöksen. Neuvottelut täytäntöönpanosta alkavat syksyllä 2008. Sopimus ei tuo häirinnän ja väkivallan osalta uutta jo nyt voimassa olevan työturvallisuuslain säännöksiin nähden. Sopimuksessa on kuitenkin esitelty hyviä menettelytapoja häirintä- ja väkivaltatilanteiden käsittelemiseksi ja otettu esille myös henkilöstön edustajan rooli asiassa. Palkansaajien keskusjärjestöt linjaavat neuvottelutavoitteensa loppukesästä 2008.
7. Yritysneuvostodirektiivin uudistaminen
EU:n puheenjohtajamaan Ranskan pyynnöstä Euroopan työmarkkinaosapuolet neuvottelivat elokuun alussa yhteisiä täsmennysehdotuksia EU:n komission heinäkuun alussa antamaan ehdotukseen yritysneuvostodirektiivin uudistamiseksi (KOM 2008 419). Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY ja työnantajien BUSINESSEUROPE sopivat yhdeksästä pienehköstä muutosehdotuksesta, jotka esitetään puheenjohtajamaalle Ranskalle, Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle.
Ranska on toiminut aktiivisesti direktiivin säätämisessä. Tavoitteena on, että neuvosto voisi saavuttaa yhteisen poliittisen kannan direktiivin sisällöstä kokouksessaan 15.-16.12.2008.
Euroopan parlamentti pyrkinee saamaan ensimmäisen käsittelynsä mietinnön hyväksytyksi minitäysistunnossa 4.-5.12.2009. Mietinnön esittelijäksi valitaan EPP/PPE:n (Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmä) Philip Bushill-Matthews Iso-Britanniasta ja varjoraportööriksi sosialidemokraattien PES:n Jan Cremers.
EAY:n ja BUSINESSEUROPE:n yhteiset ehdotukset
Yhteisessä kirjeessään Ranskan työministeri Xavier Bertrandille EAY ja BUSINESSEUROPE ilmoittivat 6.8.2008 hyväksyvänsä komission ehdotuksen direktiivin uudistuksen pohjaksi. Osapuolet esittivät kaikkiaan yhdeksän täsmennysehdotusta, joista yhden osalta järjestöt vielä jatkavat neuvotteluja.
Työmarkkinajärjestöjen yhteinen kanta osasta direktiivin sisältöasioista on mainio asia, sillä se edistää lopputuloksen saavuttamista tämän EU:n instituutioiden toimintakauden aikana. EAY jatkaa kuitenkin keskusteluja Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa saadakseen aikaan eräitä lisämuutoksia komission ehdotukseen.
Komission ehdotus myönteinen askel eteenpäin
Uudistetun sosiaalipoliittisen ohjelman yhteydessä annettu komission ehdotus on varovainen askel eteenpäin. Mukana on hyviä asioita kuten työntekijäedustajien koulutus ja yritysneuvoston toimintamahdollisuuksien kehittäminen yritysrakenteiden muutostilanteissa. Direktiivin toimivuutta parantaa tiedottamisen ja kuulemisen käsitteiden määrittely yhdenmukaisiksi tuoreempien yhteistoimintadirektiivien kanssa. Lisäksi ehdotuksessa täsmennetään ja korostetaan tiedottamisen ja kuulemisen oikea-aikaisuutta.
Ay-liikkeen asema tunnustetaan ehdotuksessa vain osittain. Komissio ei esitä sanktioita direktiiviä rikkovalle yritykselle. Soveltamisalaan yrityskoon osalta ei puututtu. Myöskään vanhoihin direktiivin tasoa alhaisempiin yritysneuvostosopimuksiin ja niissä oleviin ongelmiin ei komission ehdotuksessa riittävällä tavalla puututtu.
Se, että komissio ylipäätänsä antoi ehdotuksensa, on hyvä asia ja yritysneuvostodirektiivin muuttamiselle välttämätön edellytys, sillä ilman sitä ei direktiiviä voida parantaa. Komission ehdotus tuli lähes viime hetkellä siihen nähden, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ehtisivät asian tämän toimikautensa aikana käsitellä. Parlamentti pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen valiokuntansa raportööristä ennen lomatauolle lähtöä. Direktiiviä koskevan mietinnön ensimmäinen lukeminen valmistunee joulukuun alussa.
Syksyn 2008 puheenjohtajamaan Ranskan prioriteeteissa yritysneuvostodirektiivin uudistaminen on korkealla. Ranska pyrkii saamaan neuvoston yhteisen kannan joulukuun neuvoston kokouksessa. Parlamentin viimeiset istunnot ovat maaliskuussa 2009.
Työnantajien eurooppajärjestö vastusti aiemmin muutosprosessia
Ranska on siis aktiivisesti konsultoinut EAY:tä ja työnantajien BusinessEuropea. Työnantajajärjestö vastusti aikanaan direktiivin säätämistä ja vastustaa direktiivin muutosprosessin käynnistämistä. Ilahduttavaa on, että järjestö nyt on ottanut lusikan kauniiseen käteensä ja on tukemassa direktiivin uudistamista.
Euroopan ay-liikkeelle uudistusesityksen verrattain vaatimaton sisältö, loppusuoran tiukka aikataulu ja edelleen vallitsevat näkemyserot uudistuksen sisällöstä ovat haaste, joka edellyttää vaikuttamista sekä parlamentin suuntaan että kansallisesti. Näin voitaisiin varmistaa kohtuullinen ja toimiva lopputulos. Vaikuttaminen kansallisten hallitusten näkemyksiin on tärkeä, jotta esityksen hyväksymiselle ei tulisi esteitä neuvostossa. Direktiivi hyväksytään määräenemmistöllä.
Euroopan ay-liike on käynnistänyt yhteistyön parlamentin kanssa, jotta eräitä tarvittavia lisämuutoksia nykydirektiiviin saataisiin aikaiseksi. Myös keskustelut BusinessEuropen kanssa jatkuvat. Tuntuu kuitenkin vaikealta saada aikaan muita muutoksia kuin mistä työnantajien kanssa elokuussa sovittiin.
Komission ehdotuksen pääsisältö
Komission ehdotuksen pääsisältö on seuraava:
· Tiedottamisen ja kuulemisen yleisperiaatteita täsmennettiin. Järjestelyt on toteutettava siten, että taataan menettelyjen tehokkuus ja toisaalta yritysten ja yritysryhmien päätöksenteon tehokkuus.
· Tiedottamisen käsite ja sisältö määritellään ensi kertaa, kuulemisen käsitettä täsmennettiin.
· Tiedottamisella (2 artikla f kohta) tarkoitetaan sitä, että työnantaja toimittaa työntekijöiden edustajille tiedot, jotta näillä on mahdollisuus perehtyä käsiteltävään asiaan ja tarkastella sitä. Tiedottamisen on tapahduttava sellaisena ajankohtana, sellaisella tavalla ja sisällöltään sellaisina, että työntekijöiden edustajat voivat riittävästi perehtyä asiaan ja tarvittaessa valmistautua kuulemiseen. Osapuolet esittävät, että tiedottamisen käsite kirjoitetaan samalla tavlla kuin henkilöstöedustuksesta eurooppayhtiöissä annetussa direktiivissä (2001/86/EY). Edustajilla on oltava mahdollisuus perusteellisesti arvioida tietojen mahdollista vaikutusta ja tarvittaessa valmistella yrityksen toimivaltaisen elimen kuulemista.
· Kuulemisella (2 artikla g kohta) tarkoitetaan vuoropuhelua ja näkemysten vaihtoa työntekijöiden edustajien ja keskushallinnon tai muun asianmukaisen yritysjohdon tason välillä sellaisena ajankohtana, sellaisella tavalla ja sisällöltään sellaisena, että työntekijöiden edustajat pystyvät annettujen tietojen perusteella antamaan lausunnon kohtuullisessa ajassa yhteisönlaajuisen yrityksen tai yritysryhmän toimivaltaiselle elimelle. Määrittely oli sisällöltään työntekijöiden kannalta heikompi kuin eurooppayhtiöiden henkilöstöedustusta koskevassa direktiivissä. Osapuolet esittävät, että kuulemisen käsite kirjoitettaisiin lähemmäksi direktiivin mukaista määritelmää. Henkilöstön edustajien on voitava toimivaltaisen elimen suunnittelemista toimenpiteistä annettujen tietojen perusteella ilmaista niitä koskevan kantansa, joka voidaan ottaa huomioon yrityksen sisäisessä päätöksenteossa.
· Yritysneuvoston kanssa käsiteltävät asiat rajattiin ylikansallisiin (koskevat koko yhteisönlaajuista yritystä tai yritysryhmää taikka vähintään kahta eri jäsenvaltioissa sijaitsevaa ryhmän yritystä) asioihin. Aiemmin toimivaltuus oli määritelty toissijaisissa määräyksissä (1.4 artikla). Osapuolet keskustelevat vielä keskenään siitä, tulisiko tämä kohta edelleen sijoittaa toissijaisiin määräyksiin.
· Yritysneuvoston perustamista koskevassa sopimuksessa vahvistettaisiin yritysneuvoston kokoonpano ja jäsenten lukumäärä (6.2 artikla b kohta). Paikkojen jakautumisessa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon työntekijöiden edustuksen tasapaino eri toimintojen, työntekijäryhmien ja sukupuolen mukaisesti. Tällä tarkoitetaan mm., että työntekijöiden edustajien tulisi mahdollisuuksien mukaan edustaa useita henkilöstöryhmiä.
· Yhteisönlaajuisen ja kansallisen tason yhteistoiminnan välinen yhteys on määriteltävä ensisijaisesti sopimuksessa (6.2 artikla c kohta).
· Ellei sopimuksessa ole tätä koskevia järjestelyjä, jäsenvaltioiden on säädettävä, että tiedottamis- ja kuulemismenettelyt aloitetaan samanaikaisesti Euroopan ja kansallisella tasolla, kun suunnitellaan päätöksiä, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia työjärjestelyissä tai työsopimuksissa (12.3 artikla). Osapuolet täsmensivät tätä kohtaa seuraavasti: tiedottamis- ja kuulemismenettelyt on suoritettava yritysneuvostossa samoin kuin kansallisella tasolla , kun suunnitellaan päätöksiä, jotka voivat aiheuttaa tällaisia merkittäviä muutoksia.
· Työntekijöiden edustajien roolia ja toimivaltaa täsmennettiin. Rajoittamatta muiden elinten tai organisaatioiden toimintamahdollisuuksia yritysneuvoston jäsenet edustavat yhdessä yhteisönlaajuisen yrityksen tai yritysryhmän työntekijöiden etuja, ja heillä on tarvittavat valmiudet direktiivillä luotujen oikeuksien harjoittamiseen (10.1 artikla). Osapuolet haluavat täsmentää, että jäsenillä on oltava myös tarvittavat keinot oikeuksien harjoittamiseen.
· Erityisen neuvotteluryhmän ja yritysneuvoston jäsenet saavat koulutusvapaata ilman ansionmenetystä, siinä määrin kuin se on tarpeen heidän tehtäviensä suorittamiseksi kansainvälisessä ympäristössä (10.4 artikla). Osapuolet täsmensivät tämän kohdan velvoittavuutta, niin, että koulutusta on tällaisessa tilanteessa annettava.
· Erityisen neuvotteluryhmän valintaa ja kokoonpanoa sekä neuvottelusta tiedottamista koskevia määräyksiä täsmennettiin oikeuskäytännön mukaisesti (Kühne-Nagel, Bofrost, ADS Anker).
· Euroopan tason työmarkkinajärjestöjen rooli tunnustettiin (osittain). Keskushallinnon ja paikallisjohdon ohella myös alakohtaisille työnantajien ja työntekijöiden Euroopan tason järjestöille on ilmoitettava neuvotteluryhmän kokoonpanosta ja neuvottelujen aloittamisesta (5 artikla c kohta, johdanto 27 kohta).
· Erityinen neuvotteluryhmä voi pyytää myös Euroopan tason työntekijöiden järjestön edustajaa toimimaan asiantuntijana ja osallistumaan neuvonantajana ryhmän kokouksiin (5.4.3 artikla, johdanto 27 kohta). Osapuolet täsmensivät tätä kohtaa niin, että ay-liikkeen edustajien rooli asiantuntijana näkyy selkeämmin. Ongelmana on, että komissio ei lausu eikä ehdota mitään ay-edustajien roolista itse yritysneuvoston toiminnassa.
· Direktiivin toissijaisia määräyksiä, joita sovelletaan silloin kun sopimusta ei ole, täsmennettiin.
· Direktiivi ei aseta yleistä velvollisuutta muuttaa voimassa olevia sopimuksia. Yritysrakenteiden muutostilanteissa keskushallinnon on kuitenkin käynnistettävä neuvottelut sopimusten sopeuttamiseksi olemassa olevaan tilanteeseen. Kunnes muutoksista on sovittu, aiempi sopimus yritysneuvostosta on voimassa (6 ja 13 artikla).
· Osapuolet lisäsivät voimassa olevia sopimuksia käsittelevään 13.1 artiklaan, että direktiivin velvoitteet eivät koske myöskään yrityksiä, joissa sopimus yritysneuvostosta on solmittu tai sitä on muutettu kahden vuoden sisällä tämän direktiivimuutoksen voimaantulosta. Yrityksissä voidaan siten tänä aikana neuvotella tai muuttaa sopimuksia nykyisen direktiivin pohjalta.
· Kuuleminen on suoritettava sellaisella tavalla, että työntekijöiden edustajat voivat tavata keskushallintoa ja saada perusteltu vastaus kaikkiin kantoihinsa (toissijaiset määräykset, kohta 1a).
· Yritysneuvoston työvaliokunta voi olla viisijäseninen (toissijaiset määräykset, kohta 1d)
Keväällä neuvotteluihin BusinessEuropen kanssa ei päästy
EAY pyrki keväällä käynnistämään realistisella pohjalla neuvottelut Euroopan työnantajajärjestöjen kanssa. BusinessEurope oli tuolloin pyörtänyt aiemman täysin kielteisen kantansa uudistukseen ja oli ilmoittanut nyt olevansa halukas neuvotteluihin.
EAY piti tärkeänä, että osapuolten neuvottelut käytäisiin tiukassa aikataulussa (6-8 viikkoa). Lisäksi EAY piti lähtökohtana, että työnantajaosapuolet (BusinessEurope, CEEP ja UEAPME) hyväksyisivät komission konsultaatiotiedonannossaan kaavailemat uudistuksen päälinjat.
Käytyjen tunnustelujen jälkeen EAY kuitenkin joutui huhtikuussa ilmoittamaan komissaari Vladimir Spidlalle, että BusinessEuropen kanssa ei päästy yhteisiin näkemyksiin uudistamista koskevien neuvottelujen aikataulusta eikä uudistamisen tavoitteista. Tämän vuoksi neuvottelutie ei tuolloin ollut mahdollinen.
Tilanne on nyt siis muuttunut. Komission annettua ehdotuksensa työnantajajärjestö katsoi hyödylliseksi pyrkiä yhteisymmärrykseen palkansaajapuolen kanssa.
EAY:n uudistustavoitteet
Aikataulun osalta EAY:n tavoitteena on ollut, että yritysneuvostodirektiivin uudistustyö saadaan päätöksen nykyisen komission ja parlamentin toimikauden aikana. Mikäli uudistusta ei saataisi vietyä läpi istuvan komission ja parlamentin kaudella, olisi vaarana, että se lykkääntyisi hamaan tulevaisuuteen.
EAY on pitänyt direktiivin uudistusta välttämättömänä mm. seuraavista syistä: Yritysneuvostoja ei ole kovinkaan runsaasti perustettu. Perustamisrajat ylittävistä yrityksistä vain 34 prosentissa on yritysneuvosto. Osittain myös direktiivin sisällön löysyydestä johtuen neuvostojen toiminta ei ole ollut aitoa yhteistyötä. Direktiivissä ei ole lainkaan seuraamuksia sen määräyksiä rikkovalle yritykselle. Neuvostojen jäsenten koulutus, tulkkaus ja käännöspalvelut eivät ole toimineet asianmukaisesti. Ongelmalliseksi on muodostunut myös se, että vanhoja yritysneuvostosopimuksia ei ole riittävästi päivitetty, vaikka yritysten toiminta ja rakenne olisi esimerkiksi yritysjärjestelyljen takia muuttunut olennaisesti. Neuvoston minimikokoontuminen vain kerran vuodessa ei myöskään tue aitoa vuorovaikutusta henkilöstön ja yritysjohdon välillä.
EAY:lle tärkeitä uudistuksen kohteita ovat mm. seuraavat:
· Tiedottamisen ja kuulemisen käsitteen yhdenmukaistaminen muiden työntekijöiden osallistumisdirektiivien kanssa (erityisesti 2001/86/EY) – toteutumassa.
· Eurooppasihteeristöjen aseman tunnustaminen erityisessä neuvotteluryhmässä ja yritysneuvostoissa – osittain etenemässä.
· Mahdollisuus neuvotella muutoksia vanhojen yritysneuvostojen perustamissopimuksiin (artiklojen 6 ja 13 mukaiset sopimukset), jotta direktiivin uudistukset voidaan ottaa huomioon – osittain toteutumassa.
· Yritysneuvostojen työskentelymahdollisuuksien parantaminen (mm. vaatimus vähintään kahdesta vuosittaisesta kokouksesta, koulutusoikeuksista, pääsy yrityksen tiloihin, käännös- ja tulkkauspalvelut, taloudelliset ja aineelliset resurssit ja ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttömahdollisuuksien parantaminen) – osittain toteutumassa.
· Soveltamisalaa rajaavan yrityskoon pienentäminen (1000 =>500 ja 150 => 100) – komissio ei esitä.
· Seuraamukset tiedottamisen ja kuulemisen laiminlyönnistä – komissio ei esitä.
· Seuraamukset tiedottamisen ja kuulemisen laiminlyönnistä – komissio ei esitä.
· Käsiteltäviin asioihin myös mm. työntekijöiden ammatillisten valmiuksien kehittäminen, ammatillinen liikkuvuus, työsuojelu, ympäristöpolitiikka, tietosuoja, syrjimättömyys, tasa-arvon valtavirtaistaminen – komissio ei esitä.
Direktiivin uudistus tarpeen
Direktiivi ei ole käytännössä toiminut toivotulla tavalla, ja soveltamiskäytäntöjen yhtenäistäminen on tarpeen. Selkeämpi direktiivi olisi ehkä auttanut myös Nokiaa toimimaan paremmin Bochumin tehtaan lopettamisasiassa. Yritysneuvostot ovat tärkeä yhteistyön elementti yritysten toiminnassa ja niiden toimivuus on tärkeä asia.
Direktiiviuudistuksessa olisi ollut mahdollista edetä kahta tietä, joko lainsäädäntö-menettelyteitse tai EY-sopimuksen artiklan 139 mukaisella työmarkkinaosapuolten välisellä sopimuksella. Nyt siis edetään lainsäädäntömenettelyn kautta, jossa komissio on tehnyt ehdotuksensa uudistuksen sisällöksi. Lopullisen päätöksen tekevät neuvosto ja parlamentti yhteispäätösmenettelyssä.
Yritysneuvostodirektiivi hyväksyttiin vuonna 1994. Toiminnassa on 820 yritysneuvostoa, jotka edustavat 14,5 miljoonaa työntekijää. Isossa osassa yrityksistä, jotka ovat direktiivin soveltamisalan piirissä, neuvostoja ei kuitenkaan ole perustettu. Neuvosto on perustettu vain 34 prosentissa soveltamisalaan kuuluvista yrityksistä. Siihen, että neuvostoja ei ole kaikkiin yrityksiin perustettu on osaltaan vaikuttanut direktiivin soveltamisen ongelmat.
8. Ratkaisu vuokratyödirektiivistä kesäkuun neuvostossa
Slovenia sai aikaan neuvoston yhteisen kannan vuokratyödirektiivistä 10.6.2008 työministereiden neuvostossa. Direktiivin etenemistä edisti Iso-Britannian kolmikantainen sopu siitä miten maassa voitaisiin poiketa direktiivin yhdenvertaisuusperiaatteesta
Vaikea säätämisprosessi
Direktiivin säätämisprosessi oli erittäin vaikea, ei pelkästään laajenemisen myötä vahvistuneiden liberaalisten voimien takia vaan myös Iso-Britannian johtamien eräiden vanhojen jäsenmaiden vastustuksen takia.
Vuokratyövoiman käyttö ja sosiaalinen polkumyynti erityisesti lähetettyjen työntekijöiden ja maahanmuuttajien kohdalla on Euroopassa Suomea myöten lisääntynyt. Tämän vuoksi direktiivin aikaansaaminen on sekä välttämätön että kiireellinen asia. Slovenia sai siis ratkaisun erittäin ajankohtaisessa ja tärkeässä asiassa.
Komissio antoi maaliskuussa 2002 direktiiviehdotuksensa vuokratyöntekijöiden työehdoista sen jälkeen kun Euroopan työmarkkinaosapuolet vuonna 2001 epäonnistuivat neuvotteluissaan vuokratyötä koskevasta puitesopimuksesta. Osapuolet olivat erimielisiä mm. vuokratyön käytön ehdoista sekä siitä miten tasaveroisen kohtelun periaate sopimuksessa toteutettaisiin. EAY tavoitteli, että vuokratyöntekijän työehdot määräytyisivät palkkauksen ja muiden työehtojen suhteen käyttäjäyrityksen omiin työntekijöihinsä noudattaman tason pohjalta.
Komission ehdotus, jota saman vuoden lopussa Euroopan parlamentin lausunnon johdosta hieman muutettiin, oli jäissä Hollannin syksyn 2004 puheenjohtajakauden jälkeen, kunnes Portugali viime syksynä teki oman kompromissiehdotuksensa. Slovenian loppujen lopuksi aikaansaama yhteinen kanta ottaa huomioon Iso-Britannian kehittymättömän työmarkkinajärjestelmän.
Direktiivin tavoitteena on parantaa vuokratyön laatua ja luoda vuokratyövoiman käytölle asianmukaiset puitteet. Komission ehdotus otti pitkälti huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten välisissä neuvotteluissa saavutetut osapuolten yhteiset kannat. Muutettua ehdotusta tehdessään komissio otti huomioon osan parlamentin esittämistä muutoksista, mutta jätti hyväksymättä esimerkiksi ehdotuksen kynnysaikojen poistamisesta. Direktiivi kuuluu yhteispäätösmenettelyyn, jossa parlamentilla on veto-oikeus.
Portugalin puheenjohtajuuskaudella direktiivin aikaansaaminen kilpistyi Iso-Britannian vastustukseen. Työväenpuolueen hallitus tuki maan työnantajajärjestön CBI:n kantoja, joissa vastustettiin direktiiviehdotuksen keskeistä säännöstä, jonka mukaan vuokratyöntekijän työehtojen tulee olla yhdenvertaiset käyttäjäyrityksen työntekijöiden kanssa.
Käsittelyssä on eri vaiheissaan ollut useita keskeisiä kiistakysymyksiä: yhdenvertaisen kohtelun sisältö, mahdolliset poikkeukset ja niiden kesto (kynnysajat), erityisesti poikkeamismahdollisuus työehtosopimuksella. Lisäksi erimielisyyttä on aiheuttanut mm. vuokratyön käytön kiellot ja rajoitukset sekä niiden poistovelvoite.
Iso-Britannian sopu edisti yhteisymmärrystä direktiivistä
Iso-Britannia vaati "riittävän" pitkää, ainakin 6 kuukauden, kynnysaikaa ennen kuin yhdenvertaisen kohtelun periaate tulisi sovellettavaksi ja kaikkien vuokratyövoiman käytölle eri maissa asetettujen esteiden poistamista. Vaatimusta perusteltiin mm. sillä, että vuokrauselinkeinolle olisi epäedullista, jos vuokratyöntekijöihin pitäisi soveltaa samoja työehtoja kuin käyttäjäyrityksen työntekijöihin
Työmarkkinajärjestöjen TUC:n ja CBI:n 20.5. 2008 tekemässä sopimuksessa onnistuttiin hahmottelemaan periaatteet sille miten vuokratyöntekijöiden asemaa Iso-Britanniassa kehitetään. Näin suurin este direktiivin etenemiselle poistui. Sopimuksen mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta keskeisten työolojen ja työehtojen osalta sovellettaisiin 12 viikon työsuhteen keston eli kynnysajan jälkeen. Iso-Britanniassa (ja Irlannissa) päästään nyt selkiyttämään myös kysymys siitä kuka on vuokratyöntekijän työnantaja.
Direktiivin keskeinen sisältö
Yhdenvertaisen kohtelun periaate
Direktiivi lähtee yhdenvertaisuuden takaamiseksi käyttäjäyritysperiaatteesta, mutta siitä voidaan eräin edellytyksin säätää poikettavaksi. Vuokratyöntekijän olennaisten työolojen ja työehtojen on oltava käyttäjäyrityksessä suoritettavan toimeksiannon ajan vähintään samanlaiset, joita häneen sovellettaisiin, jos kyseinen yritys olisi palkannut hänet suoraan hoitamaan samaa tehtävää.
Olennaisilla työoloilla ja työehdoilla tarkoitetaan työoloja ja työehtoja, jotka liittyvät palkkaan, työaikaan, ylityöhön, taukoihin, lepojaksoihin, yötyöhön, palkallisiin lomiin ja vapaapäiviin.
Lisäksi on noudatettava käyttäjäyrityksessä voimassa olevia lakien ja työehtosopimusten mukaisia sääntöjä, jotka koskevat raskaana olevien tai imettävien naisten suojelua sekä lasten ja nuorten suojelua samoin kuin naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua ja sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa.
Poikkeukset yhdenvertaisuusperiaatteesta
Yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeaminen on ensinnäkin mahdollista palkan osalta tilanteessa, jossa vuokratyöntekijä on vakituisessa työsuhteessa vuokrausliikkeeseen ja työntekijälle maksetaan ns. takuupalkkaa työkomennusten väliajalta.
Toiseksi voidaan poiketa ”asianmukaisella tasolla” solmitulla työehtosopimuksella, mikäli vuokratyöntekijöiden yleistä suojelua noudatetaan. Tämä poikkeusmahdollisuus ei Suomen kannalta vaikuta työsopimuslaissa säädettyyn työntekijöiden vähimmäissuojaan.
Slovenian saavuttamassa yhteisessä kannassa hyväksyttiin kolmas poikkeamismahdollisuus. Niissä jäsenmaissa, joissa ei ole yleissitovien työehtosopimusten tai vastaavaa järjestelmää voidaan kansallisten työmarkkinaosapuolten kuulemisen ja näiden tekemän sopimuksen mukaisesti poiketa yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta olennaisten työolojen ja työehtojen osalta edellyttäen että vuokratyöntekijöiden suojan riittävä taso taataan.
Vuokratyön käytön rajoitukset
Komission tavoitteena on vuokratyön käytön vapauttaminen, markkinoiden liberalisointi, mihin liittyy direktiivin velvoite tarkastella olemassa olevia vuokratyön rajoituksia ja kieltoja ja poistaa ne.
Rajoitukset ovat mahdollisia vain jos niille on yleiseen etuun, vuokratyöntekijöiden suojeluun, työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksiin sekä työmarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseen ja väärinkäytösten ehkäisemiseen liittyviä perusteita.
Työmarkkinaosapuolia kuultuaan jäsenvaltioiden on tarkastelevat rajoituksia tai kieltoja sen varmistamiseksi, ovatko ne edelleen perusteltuja. Ellei näin ole, jäsenvaltioiden on poistettava rajoitukset. Jos rajoitukset tai kiellot perustuvat työehtosopimuksiin, tarkastelun suorittavat sopimusosapuolet. Artikla ei rajoita vuokrayritysten rekisteröitymistä, toimilupaa, sertifiointia, taloudellisia vakuuksia tai valvontaa koskevien kansallisten vaatimusten soveltamista.
Artiklan sisältö on Suomen ay-liikkeen kannalta ongelmallinen. Työehtosopimuksiin sisältyy rajoituksia vuokratyön käytölle. EK:n ja SAK:n välinen yleissopimus, joka on useiden työehtosopimusten osana, sallii vuokratyön käytön vain erityisissä tilanteissa, esimerkiksi työhuippujen tasaamiseen tai ajallisesti rajatuissa tehtävissä, joita syystä tai toisesta ei voida teettää omilla työntekijöillä.
Direktiivi on tärkeä osa epätyyppisten suojaa
Vuokratyödirektiivi täydentää epätyyppisissä työnteon muodoissa työskentelevien asemaa turvaavaa yhteistä eurooppalaista pohjaa. Osa-aikatyöstä ja määräaikaisesta työstä on jo säädetty Euroopan työmarkkinajärjestöjen puitesopimuksiin pohjautuvat direktiivit. Rajan ylittävää työvoiman vuokrausta sääntelee myös lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi. Lisäksi Euroopan keskusjärjestöt neuvottelivat kesällä 2002 teletyötä (tietokoneavusteinen etätyö) koskevan puitesopimuksen.
9. Työaikadirektiivin muutoksista poliittinen yhteisymmärrys
Työaikadirektiivin uudistaminen on osoittautunut todella vaikeaksi. Slovenia oli seitsemäs ratkaisua yrittävä puheenjohtajamaa. Erityisesti ns. opt out –kysymyksestä on ollut tähän mennessä lähes mahdoton löytää Iso-Britannialle ja sen liittolaisille hyväksyttävää mallia.
Slovenia sai puheenjohtajakaudellaan kuitenkin aikaan poliittisen yhteisymmärryksen myös työaikadirektiivin muutoksista. Seuraavaksi direktiivin muutosehdotus menee Euroopan parlamenttiin asian toiseen käsittelyyn. Euroopan palkansaajien kannalta tämä on tärkeä vaihe, jossa direktiiviin pahimmat muutokset voitaisiin korjata.
Euroopan ammattiyhdistysliikkeen kannalta poliittinen yhteisymmärrys muutosten sisällöstä on huolestuttava erityisesti päivystysaikaa ja työajan tasoittumisjaksoja koskevien muutosesitysten vuoksi. EAY on ajanut ns. opt out –järjestelmän poistamista tai ainakin tehokasta rajoittamista, koska se vaarantaa direktiivin tarkoituksen eli työntekijöiden suojelun toteutumisen.
Muutosesitys vie työaikasuojelua taaksepäin. Uhkana on koko EY:n historian ensimmäinen työelämän huononnusdirektiivi. Parlamentilla on kuitenkin vielä mahdollisuus toisessa käsittelyssään vaikuttaa asiaan, mikäli PES- ja EPP -ryhmät pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen.
Muutoksia ei myöskään esitetä direktiivin soveltamisalarajaukseen ylempien toimihenkilöiden kohdalla.
EAY valmistautuu virittelemään parlamentin kanssa samanlaista yhteistyötä, joka palveludirektiivin kohdalla johti ay-liikkeen kannalta myönteiseen lopputulokseen. Palveludirektiivin kohdalla neuvosto otti pitkälle huomioon parlamentin tekemät muutosesitykset. Työaikadirektiiviä koskevien muutosesitysten osalta tilanne on tähän mennessä ollut päinvastainen.
Slovenian poliittisen yhteisymmärryksen pääpiirteet
Voimassa oleva työaikadirektiivi antaa jäsenmaille mahdollisuuden opt out -järjestelmän käyttöön (työnantajan ja yksittäisen työntekijän mahdollisuus sopia, ettei työsuhteessa noudateta 48 tunnin enimmäisviikkotyöaikaa koskevaa sääntelyä). Järjestelmää ei ole otettu Suomessa käyttöön.
Yhteisymmärrys rajoittaa jonkin verran opt outin käyttöä nykyisestä, mutta sen käyttö on edelleen tietyin ehdoin mahdollista. Opt outin käyttöä tarkastellaan myöhemmin sekä kansallisella tasolla että myös EU-tasolla liiallisten työtuntien vähentämiseksi.
Päivystysaikojen osalta direktiivimuutoksella tähdätään EY-tuomioistuimen lääkärien päivystysaikoja koskevissa Simap, Jaeger ja Dellas –tapauksissa ottamien tulkintojen muuttamiseen. Komission arvion mukaan 23 jäsenvaltiota ei noudata tuomioistuimen linjaamaa tulkintaa lääkärien päivystyskysymyksessä.
Tasoittumisjaksojen osalta muutos poistaa nykyisen työehtosopimusten ensisijaisuuden. Tasoittumisjakso voidaan myös lailla pidentää 4 kuukaudesta 12 kuukauteen. Päällekkäisen jouston rajoittamiseksi pidentämisen salliminen lakiteitse on käytettävissä vain sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa ei käytetä opt outia. Opt out -maille annetaan kuitenkin tietyin edellytyksin mahdollisuus pidentää tasoittumisjakso 6 kuukauteen.
Tietyistä ylitöistä annettavien korvaavien lepoaikojen osalta ehdotus muuttaisi EYT:n oikeuskäytännön. Korvaavat lepoajat on annettava kohtuullisen ajan kuluessa, joka määritellään laissa tai työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa. EYT oli tulkinnut direktiiviä niin, että korvaavat lepoajat tulisi antaa välittömästi.
Päivystysajan uusi määritelmä
Ay-liikkeen kannalta direktiiviuudistuksen suurimmat ongelmat, tosin vasta pitemmällä tähtäimellä, liittyvät työajan määrittelyyn ja ehdotettuun uuteen päivystysaikaa (on-call time) koskevaan sääntelyyn. Ongelmallinen on myös ehdotus ylitöiden seurantaan liittyvistä vertailujaksoista.
Päivystysajan määritelmää koskevan muutoksen taustalla ovat Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisut, joiden mukaan lääkäreiden fyysistä paikallaoloa edellyttävää päivystystä on kokonaisuudessaan pidettävä työaikana. Useissa jäsenmaissa syntyi huoli, että lääkäripäivystyksen lukeminen kokonaan työajaksi merkitsisi huomattavaa lääkärimäärän lisäystä.
Direktiivin muutosehdotuksen mukaan päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei katsota työajaksi, ellei lailla tai työehtosopimuksella toisin määrätä.
Euroopan ay-liike on katsonut, että koko päivystysajan, mukaan luettuna ajan, jona ei työskennellä, tulee olla työaikaa, koska silloin ollaan työnantajan käytettävissä.
Myös Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssään tekemän muutosesityksen mukaan koko päivystysaika tulisi katsoa työajaksi. Lainsäädännössä tai työehtosopimuksilla voitaisiin kuitenkin sallia, että päivystysaika, jona ei työskennellä, voitaisiin tietyin ehdoin laskea erityisellä tavalla suhteessa enimmäistyöaikaan.
Lyhyellä tähtäimellä direktiivimuutos ei aiheuttane ongelmia Suomessa. Koska kyseessä on vähimmäistason harmonisointia koskeva direktiivi, ehdotus ei välttämättä edellytä työaikalain muuttamista kuin ehkä lepoajan käsitteen osalta. Työaikalaissa ei ole säännöksiä päivystysajasta. Sen sijaan työmarkkinaosapuolet ovat voineet lain nojalla sopia työajan käsitteestä. Erityisesti kunnallisten lääkäreiden virkaehtosopimuksessa on ollut päivystysaikaa ja sen työajaksi lukemista koskevia määräyksiä.
Työajan tasoittumisjakso
Ay-liikkeen kannalta huolestuttava on myös työaikojen tasoittumisjaksojen eli ylitöiden seurantaan liittyvien vertailujaksojen pidentämistä koskeva muutosehdotus. Ehdotuksen mukaan vertailujakso voitaisiin ”objektiivisista tai teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä” pidentää neljästä kuukaudesta 12 kuukauteen työehtosopimuksella tai lailla. Ehdotus poistaa työehtosopimusten ensisijaisuuden, joka nykydirektiivissä on.
Euroopan ay-liikkeen kannan mukaan työehtosopimusten ensisijaisuus tulisi edelleen säilyttää vertailujaksoja pidennettäessä. Niissä maissa, joissa työ- ja virkaehtosopimustie työmarkkinajärjestelmien luonteen tai käytännön ongelmien vuoksi eivät ole käytettävissä, voitaisiin toissijaisesti lailla pidentää seurantajakso 12 kuukauteen, jos se yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa katsotaan tarpeelliseksi.
Suomen eduskunnan kannanotot direktiivin uudistamisesta ovat olleet ay-liikkeen kannalta myönteisiä.
Euroopan parlamentin kannat
Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä kantansa 11.5.2005. Parlamentti edellytti mm. seuraavaa:
· Opt outin käytölle tiukat edellytykset. Opt out tulee poistaa kolmen vuoden siirtymäajalla uudistuksen voimaantulosta.
· Koko päivystysaika (mukaan luettuna aika, jona ei työskennellä) tulee useimmissa tapauksissa lukea työajaksi. Jäsenvaltiot voisivat kuitenkin laskea erityisellä tavalla ei-aktiivisen päivystysajan viikoittaisen enimmäistyöajan noudattamiseen liittyen. Asiasta voitaisiin säätää lailla tai sopia työehtosopimuksin.
· Työjaksojen jälkeen vastaavat korvaavat lepoajat tulee antaa lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaisesti.
· Työajan laskennan vertailujakson eli tasoittumisjakson pidentämiselle parlamentti halusi tiukat ehdot. Pääsääntöisesti vertailujaksojen pidentämisestä voitaisiin sopia työehtosopimuksin. Toissijaisesti pidentämisestä voitaisiin säätää lailla silloin kun työntekijöitä eivät koske työehtosopimukset tai muut työmarkkinaosapuolten väliset sopimukset. Tällöin edellytettäisiin lisäksi, että jäsenvaltio ryhtyy tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että työnantaja tiedottaa työntekijöille ja/tai edustajille ja kuulee näitä ehdotetun työaikamallin käyttöönotosta ja siihen tehtävistä muutoksista. Työnantajan on lisäksi ryhdyttävä tarvittaviin toimiin estääkseen ja/tai korjatakseen kaikki terveys- ja turvallisuusriskit, jotka voivat liittyä ehdotettuun työaikamalliin.
· Ylempien toimihenkilöiden aseman selkiyttäminen sekä työ- ja perhe-elämän vaatimusten huomioon ottaminen.
Parlamentin raportöörinä toimi PES-ryhmän Alejandro Cercas, joka saanee saman tehtävän myös toisessa käsittelyssä, sikäli kuin neuvosto joulukuussa yhteiseen kantaan pääsee.
Ay-liike on tukenut EP:n 11.5.2005 hyväksymiä muutosesityksiä, jotka muodostaisivat tasapainoisen pohjan direktiivin uudistamiselle. Parlamentin kantoja ei jatkovalmistelussa ole juurikaan otettu huomioon, vaikka kysymyksessä on yhteispäätösmenettelyssä säädettävä direktiivi (jolloin parlamentilla viime kädessä on mahdollisuus hylätä direktiivi).
Myöskään itsenäisessä asemassa olevia ylempiä toimihenkilöitä koskevan poikkeusmahdollisuuden täsmentäminen ei ole saanut neuvostossa kannatusta parlamentin esittämällä tavalla.
10. Maahanmuuttodirektiivit
Erityisosaajadirektiivi
Neuvoston käsittelyssä on ns. erityisosaajadirektiivi, jossa määriteltäisiin kolmansista maista EU-alueelle hankittavien, lähinnä korkeamman asteen koulutuksen suorittaneiden helpotetun maahantulon (ns. sinisen kortin järjestelmä), siihen liittyvän palkkauksen ja sosiaaliturvan sekä verotuksen ehtoja. Direktiivi koskisi myös ammattikorkeakoulun suorittaneita sekä vähintään viiden vuoden käytännön kokemuksen omaavia, jos ammatillinen osaaminen vastaisi em. koulutusta.
Palkkauksen osalta direktiivi asettaisi vähimmäistasoksi puolitoistakertaisen palkan kansalliseen keskimääräiseen bruttopalkkaan verrattuna (Suomessa 1,5 x 31.500 = 47.250 euroa), kuitenkin niin, että viisi vuotta koulutuksen päättymisen jälkeen vähimmäistasona olisi em. kansallinen bruttopalkka. Direktiivistä on poistettu aiempi esitys alle 30-vuotiaisiin yleisesti sovellettavasta vähennyksestä.
Työ- ja oleskelulupamenettelyjen yksinkertaistaminen ja nopeuttaminen
Unionin maahanmuuttopolitiikan osana komissio antoi marraskuussa 2007 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi työ- ja oleskelulupamenettelyn yhdistämisestä sekä työssä olevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuksista. Käsittely neuvoston työryhmässä jatkuu.
Ehdotuksen mukaan oleskelu- ja työluvat yhdistettäisiin ja käsittelyä nopeutettaisiin kolmen kuukauden maksimikäsittelyajalla. EU-alueella työskentelevät saisivat lähtökohtaisesti oikeuden yhdenvertaiseen kohteluun työssä, verotuksessa, opiskelussa, muussa jäsenvaltiossa suoritetun tutkinnon tunnustamisessa ja myös sosiaaliturvassa, kuitenkin niin, että pääsyä korkeakoulutukseen ja oikeutta opintotukeen voitaisiin rajoittaa sekä oikeus yleishyödylliseen asumiseen voitaisiin rajata vähintään kolme vuotta maassa asuneisiin tai tulevaisuudessa asuviin. Direktiivi ei kattaisi kolmansista maista lähetettyä työvoimaa eikä kausityöntekijöitä.
Työnantajasanktiodirektiivi
Komissio on antanut toukokuussa 2007 ehdotuksen direktiiviksi laittomasti työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä (ns. työnantajasanktiodirektiivi). Direktiivi koskisi myös yksityishenkilöitä näiden antaessa työtä esimerkiksi kotisiivoojalle. Direktiivi edellyttäisi sekä rikosoikeudellisia sanktioita (myös yhteisösakko, ns. taloudellinen rangaistus) että hallinnollisia sanktioita. Direktiivi määräisi myös laittomasti työskennelleen palkkasaatavista ja asettaisi kolmen kuukauden työsuhdeolettaman, jollei muuta näytetä. Direktiivi asettaisi taloudellisesta rangaistuksesta ja palkkasaatavista tilaajanvastuun läpi alihankintaketjun. Erityisesti tällä perusteella pskj-lausunnossa direktiiviä tuettiin. Suomen hallituksella on neuvoston työryhmässä yleisvarauma koko direktiiviin ja erikseen ns. tarkasteluvarauma tilaajanvastuuseen.
11. Eurooppalainen yksityinen yhtiö
Komissio antoi 25.6.2008 ehdotuksen yksityistä eurooppalaista yhtiötä (SPE) koskevasta asetuksesta. Uusi yhtiömalli olisi mahdollisimman yksinkertainen, mutta koskisi periaatteessa osakeyhtiöitä, jotka toimivat vähintään kahdessa maassa. Perusajatuksena on vapauttaa pienet yhtiöt tytäryhtiön tai haaraliikkeen perustamisesta eikä keskeisen liiketoiminnan myöskään tarvitse olla rekisteröintimaassa, mikä on oikeuskäytännössä vakiintuneesti hyväksytty. Järjestelmä ei koskisi julkisesti noteerattuja yhtiöitä. Osakepääoman vähimmäismäärä olisi yksi euro (eurooppayhtiössä 120.000 euroa).
Henkilöstölle esityksessä on kriittistä hallintoon osallistumisjärjestelmien kohtalo. Pääsäännön mukaan henkilöstön osallistumista yrityksen hallintoon säätelisi rekisteröintimaan laki. Kun esitys sisältää vapaan mahdollisuuden rekisteröintimaan vaihtamiseen, pyritään estämään henkilöstön osallistumisjärjestelmien kiertäminen tätä kautta. Milloin siinä valtiossa, johon rekisteröinti siirretään, osallistumisjärjestelmä ei ole samaa tasoa kuin aiemmassa kotivaltiossa, osallistumisjärjestelmästä olisi neuvoteltava. Sopiminen kuitenkin liittyisi vain tilanteisiin, joissa vähintään kolmasosa henkilöstöstä olisi kotivaltiossa ja uudessa rekisteröintimaassa ei olisi samantasoista osallistumisjärjestelmää. Ellei sopimusta syntyisi, entiset järjestelmät jäisivät voimaan. Osallistumisjärjestelmää koskevat säännöt on soveltuvin osin lainattu rajat ylittäviä fuusioita koskevasta direktiivistä.
Ehdotettuun yhtiömuotoon voi liittyä myös verotusnäkökohtia. Niistä komissio antaa eri esityksen. Palkansaajien keskusjärjestöjen lausunnossa on kiinnitetty huomiota verotuksen vähimmäistason ja veropohjan yhtenäistämiseen.
EAY on ollut SPE:n valmisteluista jokseenkin syrjässä. Muutosehdotukset ovat harkinnassa, erityisesti siltä kannalta, turvaako esitys osallistumisjärjestelmät riittävästi rekisteröinnin siirtotilanteessa. Kun kyseessä on EY 308 artiklaan perustettava asetus, parlamentti on lainsäädäntöprosessissa vain kuultavan asemassa
