Eurooppa 2020 -strategian kolme painopistettä älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta kasvusta ovat perustana tulevien vuosien rakennerahastopolitiikalle niin kansallisesti kuin koko EU:n tasolla. Kansallisen politiikan rakentuminen kilpailukyvyn ja työllisyysasteen parantamiseen, köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan ja kestävään kehitykseen on ollut tarkastelumme perustana lausuntoa kirjoittaessamme.
Pidämme kannatettavana strategisen otteen vahvistamista ja temaattista keskittämistä. Yhteiset säännöt Euroopan aluekehitysrahastolle, Euroopan sosiaalirahastolle, koheesiorahastolle, maatalousrahastolle ja meri- ja kalatalousrahastolle ovat mielestämme oikea suuntaus hallinnon keventämiseksi ja tuloksellisuuden lisäämiseksi.
EU2020 -strategian mukaisesti rakennerahastotoiminnalla tulee tukea osaamista, työllisyyden parantamista ja innovaatiopolitiikkaa. Koheesiopolitiikkaa tulisi hyödyntää myös nykyistä aktiivisemmin EU:n ilmasto ja energiatavoitteiden toteuttamisessa, jolloin rahoitusta tulisi kohdentaa mm. ympäristöteknologian ja joukkoliikenteen kehittämiseen.
Sosiaalisen koheesion tavoite edellyttää, että eri rahastoja käytetään jatkossakin EU:n työllisyysstrategian tavoitteiden toteuttamiseen, kuten työelämän kehittämiseen, työmarkkinoille pääsyn helpottamiseen sekä osaamisperustan ja elinikäisen oppimisen tukemiseen. Lisäksi tarvitaan toimia, joilla voidaan edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja ehkäistä syrjäytymistä. (3.1.2. Temaattinen keskittäminen ja ESR ja EAKR asetusten 2. ja 3. artiklat)
Tässä erityisesti haluamme korostaa nuorten ikäluokkien osallisuuden parantamiseen tähtääviä toimia. Nuorison pääsy opintoihin, työhön tai harjoitteluun tulee taata kaikille. Nuorisotyöttömyyttä vastaan on käytävä kaikin mahdollisin toimin.
Oikeudellinen perusta
Asiakirjassa on kuvattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen SEUT 174 artiklaa erityisen huomion kiinnittämisestä maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen.
Pidämme tärkeänä, että harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitus säilytetään nykyisellä tasolla Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Haluamme myös avata oikeusperusteissa viitattuihin SEUT-sopimuksen muihin asetuksiin.
ESR:n tavoitteet on määritelty artiklassa SEUT 162: työntekijöiden työllistymismahdollisuuksien parantaminen ja elintason nostaminen sekä työnsaannin ja alueellisen ja ammatillisen liikkumisen edistäminen, kuin myös rakennemuutoksiin sopeutuminen etenkin ammatillisen koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen kautta. EAKR:n tavoitteet on määritelty artiklassa SEUT 176, jossa viitataan kehityksestä jälkeenjääneiden alueiden kehittämiseen, rakenteelliseen mukauttamiseen ja taantuneiden teollisuusalueiden uudistamiseen. Tuemme esitystä ESR:n ja EAKR:n keskinäisen jaon muuttamisesta siten, että ESR:n osuus olisi 52 %.
Tuloksellisuus
Tuemme tavoitetta koheesiopolitiikan tulossuuntautuneisuuden lisäämisestä. Vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta tulee arvioida myös sisällöllisen onnistumisen mukaan eikä pelkästään määrällisillä mittareilla.
Ohjelmien hallinnon yksinkertaistaminen on osoittautunut todella tarpeelliseksi erityisesti kulumassa olevalla rakennerahastokaudella. Se on todettu ongelmalliseksi niin kansallisesti kuin koko EU-tasolla.. Esitykseen liittyvä ehdotus hankkeiden vuosittaisista tilinpäätöksistä ja vähittäisestä sulkemisesta saattaa olla uusi ”loukku”, joka saattaa työllistää hankkeita tarpeettomasti. Uusien hallinnollisten menettelyjen luomisesta tulee pidättäytyä.
Kannustamme tarkastusjärjestelmän yksinkertaistamiseen. Ns. single audit -menettely olisi riittävä, jossa jäsenmaat tarkastavat projektit ja komissio tarkastaa jäsenmaiden tarkastusjärjestelmät.
Lisäksi pienten toimijoiden mahdollisuuksia toteuttaa hankkeita, pitäisi helpottaa luomalla tukikynnys, jonka alittavat hankkeet saisivat vapautuksia tietyistä raportointi- ja seurantavelvoitteista.
Olemme valmiit tuloksellisuuden saavuttamiseksi ja hallinnollisen taakan keventämiseksi kannattamaan monirahastoisuutta, mikä merkitsee kuitenkin, että ESR:n ja EAKR:n itsenäisyys säilyy, mutta ne voivat edistää samansuuntaisia tavoitteita, joita yllä on kuvattu temaattisen keskittämisen yhteydessä.
Kumppanuus
Työmarkkinajärjestöillä on erityinen rooli työelämää ja sosiaalipolitiikkaa koskevassa sosiaalisessa vuoropuhelussa. Haluamme jatkossakin olla tiiviisti mukana rakennerahasto-ohjelmien valmistelussa ja toteutuksessa. Työmarkkinajärjestöillä on myös edustus ESR-komiteassa. Pidämme tätä tärkeänä. Toivomme, että Suomi voisi esittää komissiolle vastaavan kolmikantaisen komitean perustamista myös muihin rahastoihin.
Työmarkkinajärjestöjen kumppanuus ja osallisuus pitää taata kansallisesti myös alue- ja paikallistasolla. Siksi maakuntien yhteistyöryhmien rooli on tärkeä ja sitä on vahvistettava hankkeiden valmistelussa.
ESR-asetuksen 6. artiklassa on otettu ilahduttavasti esille, että ESR-resursseja tulee kohdentaa myös työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamiseen, koulutukseen ja verkottumiseen. Tuemme tätä esitystä.
Paikallisuus ja kaupungit
Asetusehdotukset sisältävät ehdotukset paikallisvetoisen kehittämisen unionitasoisesta toimintamallista. Leader-toimintamalli on varmasti ansiokas, mutta se ei kata koko paikallisen toiminnan kenttää ja sen hallintomallin pitäisi olla avoimempi. Tässä pitää muistaa myös ESR-artikla 12:ssa mainittu EAKR-toimien täydennys kestävän kaupunkikehityksen strategioilla, joissa esitetään integroituja toimia mm. sosiaalisten haasteiden torjumiseksi kaupunkialueilla niissä kaupungeissa, jotka mainitaan kumppanuussopimuksessa.
Palkansaajakeskusjärjestöt haluavat kiinnittää huomiota valintatapaan, jolla Suomi valitsee tätä tarkoittavat kaupungit. Yhdennettyjen toimenpiteiden pitää liittyä mielestämme erityisesti taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Ympäristönsuojelulliset ja ilmastolliset haasteet pitää kytkeä esimerkiksi joukkoliikenteen kehittämiseen.
Kaupunkikehitykseen ehdotetaan korvamerkittäväksi vähintään 5 % EAKR-kokonaisrahoituksesta kansallisella tasolla. Tämä prosenttiosuus voisi olla suurempikin, koska kehittyneillä alueilla köyhyys keskittyy kaupunkialueille.
Suomen tulisi pyrkiä lisäämään osuuttaan suunnitelluista koheesiopolitiikan liikenneinvestoinneista, Euroopan laajuisesta ydinverkosta (TEN-T). Rataverkkomme on rapistunut ja ahdas, lentoliikenne vaatii investointeja, lähiliikenne suurimmissa kaupungeissa edellyttäisi suuria satsauksia, joihin koheesiopolitiikan instrumentteja tulisi käyttää. Kyse ei ole vain syrjäseutujen toimivista liikenneyhteyksistä – jotka toki ovat tärkeitä ‒ vaan logistisen infrastruktuurin kehittämisellä on suuri merkitys koko maan kehittymiselle, investointien sijoittumiselle ja sitä kautta työllisyydelle.
Rajat ylittävä yhteistyö
Tuemme rajat ylittävää, valtioiden välistä ja alueiden välistä yhteistyötä unionin ulkopuolisten naapurimaiden kanssa, koska se hyödyttää, kuten perustelutekstissä sanotaan, rajanaapurina sijaitsevien jäsenvaltioiden alueita.
Globalisaatiorahasto
Euroopan globalisaatiorahastosta tehdyn väliarvioinnin mukaan Suomi on hyödyntänyt rahastoa vain kerran, vaikka merkittäviä tuotannon siirtoja on tapahtunut mm. metsä- ja paperiteollisuudessa. EGR on koettu liian hitaaksi instrumentiksi verrattuna kansallisiin muutosturvan ja äkillisen rakennemuutoksen toimiin. Mitkään rahastot eivät tietysti poista yritysten omaa vastuuta tuotannon siirroista ja työntekijöiden sijoittumisesta uudelleenkoulutukseen tai uusiin työpaikkoihin.
Palkansaajajärjestöt kannattavat Euroopan globalisaatiorahaston yhdistämistä Euroopan sosiaalirahastoon.
Jos globalisaatiorahasto jatkaa itsenäisenä, pidämme tärkeänä sen käyttötarkoituksen pitämistä ennallaan, teollisuuden rakennemuutoksissa.
Lisätietoja:
Marianne Muona / FinUnions
Puh. +358 44 5708948; + 32 473 85 09 36
