Rikkidirektiivi uhkaa Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä
Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO teki lokakuussa 2008 päätöksen, jonka mukaan laivojen rikkipäästöjä vähennetäänmerkittävästi. IMO:n päätökset viedään EU:lainsäädäntöön muuttamalla nykyistä rikkidirektiiviä, josta komissio antoi aloitteen heinäkuun puolivälissä.
Keskeinen vaatimus on polttoaineen rikkipitoisuuden alentaminen erityisalueilla, joita ovat Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali. Näillä alueilla laivapolttoaineen rikkipitoisuuden nykyinen enimmäisraja 1,0 %. laskee 0,1%:iin vuoden2015 alusta alkaen. Erot muihin merialueisiin ja aikatauluihin ovat huomattavat. Globaalilla tasolla siirrytään nykyisestä 4,5 %:n rajasta 3,5 %:iin vuonna 2012 ja 0,5 %:iin vuoteen 2025 mennessä
Komission esitys uhkaa vakavasti suomalaista kauppamerenkulkua ja vientiteollisuuden työpaikkoja. Nykyisellä öljyn hintatasolla komission esitys johtaa arviolta 600-1200 miljoonan euron lisäkustannuksiin Suomen vienti- ja tuontikuljetusten merirahteihin. IMO:n päätösen siirtäminen sellaisenaa osaksi EU-lainsäädäntöä koskee toimialoja, joiden piirissä Suomessa on lähes 200 000 työpaikkaa. Kyseessä ovat työpaikat metalliteollisuudessa, kaivostuotannossa, metsäteollisuudessa sekä kemianteollisuudessa.
Poikkeusjärjestelyt tai pitkä siirtymäaika
EU:n rikkidirektiivin uudistamista IMO:n päätöksen mukaiseksi ei pidä kiirehtiä. Suomi on maantieteellisen sijaintinsa sekä teollisen rakenteensa vuoksi erityisen haavoittuva merikuljetusten kustannusten nousulle. Mikäli Suomen kaltaisille merikuljetuksista riippuvaisille maille ei voida myöntää pysyvä poikkeusjärjestelyä, on direktiivin toimeenpanoon liitettävä vähintään 10 vuoden siirtymäaika.
Siirtymäaikaa tarvitaan matalapäästöisen polttoaineen kehittämiseen ja edullisen tuotannon järjestämiseen. Lisäaikaa tarvitaan myös sellaisen teknologian kehittämiseen, jolla nykyisiä päästöjä voidaan alentaa muilla keinoilla kuin polttoainetta vaihtamalla. Esillä on ollut ns, rikkipesureiden valmistus, mutta niiden tuotantoa ei ehditä saada toimimaan vuoteen 2015 mennessä riittävällä tavalla. Nykyiset prototyypt ovat lisäksi kooltaan sellaisia, että ne eivät sovi pienimpiin aluksiin.
Hallitus teollisuuden ja palkansaajien linjoilla
Suomen uudessa hallitusohjelmassa todetaan näin: "Merenkulun edellytysten turvaaminen on välttämätöntä Suomen ulkomaankaupan ollessa erittäin riippuvaista meritse tapahtuvista kuljetuksista. Hallitus pitää tärkeänä merenkulun päästöjen vähentämistä ja edistää puhtaan teknologian kehittämistä ja markkinoille pääsyä. Hallitus toimii aktiivisesti kansainvälisissä neuvotteluissa sen puolesta, että merenkulun ympäristö- ja ilmastovaatimuksilla ei aiheuteta kohtuuttomia kustannuksia suomalaisille yrityksille eikä eriarvoista kilpailutilannetta EU:n sisällä ja suhteessa EU:n ulkopuolisiin toimijoihin. IMO:n ja EU:n ratkaisuissa toteutus ja aikataulut varmistetaan Suomen vientiteollisuuden kilpailukyvyn turvaavalla tavalla."
Palkansaajajärjestöt pitävät hallitusohjelman kirjausta hyvänä, ja ovat valmiita tukemaan Suomen tavoitteita EU:n liikenneministereiden neuvostossa.
Ympäristökuormitus vaarassa lisääntyä
Mikäli rikkidirektiivin uudistus toteutuu komission esittämällä tavalla, on sillä kolmenlaisia vaikutuksia:
- osa merikuljetuksia käyttävästä vientiteollisuudesta siirtyy Suomen ulkopuolelle
- osa merikuljetuksista siirretään Venäjän satamiin, ja pohjoisessa mahdollisesti Norjan satamiin, joita IMO:n 01% päästörajoitus ei koske
- osa kuljetuksista siirretään maantiekuljetuksiksi.
Merkillepantavaa on, että vaikka tällä ratkaisulla onnistuttaisiinkin jonkin verran vähentämään Itämeren rikkipäästöjä, lisääntyisi ympäristön kokonaiskuormitus maantiekuljetusten lisääntymisen seurauksena huomattavasti.
Parlamentin rooli keskeinen
Rikkidirektiivin uudistus kuuluu yhteispäätösmenettelyn piiriin, jolloin Euroopan parlamentilla on valmistelussa hyvin keskeinen rooli. Parlamentissa keskeinen valmisteluelin on ympäristövaliokunta. Tärkeä lausunnonantaja on myös liikennevaliokunta.
Syksyn aikana pyrimme järjestämään parlamentissa sekä erikseen ettäyhdessä työnantajien kanssa tilaisuuksia, joissa tuomme direktiivin ongelmat esille. Tavoitteena on saada samaan rintamaan myös mahdollisimman paljon muita maita, kuten Itämeren ja Englannnin kanaalin rantavaltioita, joiden etua direktiiviesitys vaarantaa.
.
