| - | Tuulimyllyjä vastaan? |
Uskottavuutta EU:n budjettiin
Valmistellessani ensi vuoden budjettia Euroopan parlamentille ja muille instituutioille, (komissio jää tämän ulkopuolelle) olen pyrkinyt tekemään siitä veronmaksajaystävällisen. Koko vuoden jatkunut prosessi huipentuu seuraavalla Strasbourgin täysistuntoviikolla lokakuun loppupuolella, kun budjetista äänestetään.
Tie on kuitenkin kovin kivikkoinen. Hallinnolla ja edustajatovereilla on kova hinku nostaa budjetin loppusummaa. Pitkin matkaa on tehty monenlaisia ehdotuksia lisäyksistä. Parlamentille halutaan oma museo, kuntosalin laajennus, oma tv-kanava, audiovisuaalinen keskus ja paljon muuta. Näillä hankkeilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä varsinaisen lainsäädäntötyön kannalta, jonka pitäisi kuitenkin olla parlamentin prioriteetti. Tällainen toiminta ei auta luottamuksen saavuttamisessa kansalaisten ja päätöksentekijöiden välillä.
Hallinnon ehdotusten mukaan budjetin nousu kuluvaan vuoteen verrattuna olisi ollut noin 7,5 prosenttia. Viimeisin, parlamentin budjettivaliokunnan hyväksymä lukema on 3,8 prosenttia. Jonkinlaista budjettikuria olen siis saanut esitykseeni sisällytettyä. Vielä kesäkuussa parlamentti päätti täysistunnossa nousun olevan 2,8 prosenttia. Uusien, yllättävien menoerien vuoksi aivan tuohon lukemaan ei kuitenkaan päästä. Välillä kuitenkin tuntuu, että joudun taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Tavoitteeni on siis ollut käyttää veronmaksajien rahoja vastuullisesti. Olen puhunut täysistunnossa ja valiokunnassa useaan kertaan säästämisen välttämättömyydestä. Jonkun parlamentaarikon suusta kuulin kuitenkin, että parlamentin ei pidä säästää, vaan käyttää kaikki sille osoitetut varat. Ajatusmalli on kovin kummallinen, koska mitään rahaa ei varsinaisesti ole olemassa muualla, kuin veronmaksajien taskussa.
Pienillä asioilla pilataan koko Euroopan unionin mainetta turhaan. Kaikki muistavat käyrän kurkun, eikä keksimällä rahareikiä kaikenlaisilla uusilla epäolennaisilla hankkeilla uskottavuus kansalaisten silmissä nouse. Uuden perustuslain puuttuminen mahdollistaa tällaisen epäolennaisten asioiden kanssa näpertelyn. Jos uutta sopimusta ei nyt saada voimaan, ajaudutaan syvään kriisin, jonka jälkeen päätöksenteko ja keskittyminen todellisiin kysymyksiin vaikeutuu edelleen.
Suomessa on laman jälkeen ymmärretty, että julkisten varojen tuhlailu ei ole mahdollista. Budjetti laaditaan aina järkevälle pohjalle olennaiseen keskittyen. Aina pitää miettiä, mikä on kustannustehokasta ja laatia budjetti sen mukaan.
Kansalaisilla on oikeus odottaa päättäjiltään järkeviä päätöksiä esimerkiksi työelämän, energiapolitiikan tai ilmastonmuutoksen suhteen. Tällaisia päätöksiä pitää tehdä niin EU:n kuin kansallisellakin tasolla.
