Ilmasto ja työpaikat
EU:n komission viime viikolla julkistama ehdotus ilmastonsuojelupaketiksi on saanut ristiriitaisen vastaanoton, kuten merkittävät uudistukset aina. Yksi kielteisimmistä oli Suomen EK:n englanninkielinen tiedote, jossa leimattiin paketti tehottomaksi ilmastopolitiikaksi ”tyrmistyttävin (outrageous) kustannuksin”.
EK ja muut Euroopan ilmastopolitiikan arvostelijat eivät kuitenkaan koskaan esitä halvempaa tapaa suitsia päästöjä. Heidän ainoa vaihtoehtonsa on Bush-linja eli se, että päästöjä vähennetään vain toiveunissa.
Komissio arvioi ilmastopaketin kustannuksiksi 3 euroa viikossa EU-kansalaista kohti, tai puoli prosenttiyksikköä kansantulosta vuoteen 2020. Toisaalta komissio arvioi paketin luovan ainakin miljoona uutta työpaikkaa.
Eurooppalainen ay-liike on tukenut kunnianhimoista ilmastonsuojelua ja siitä sille hatunnosto. Ay-liikettä luonnollisesti kiinnostaa, miten teollisuuden kilpailukyky turvataan. Vielähän ei tiedetä, jatkuuko epäreilu tilanne, jossa Euroopassa tuprutetuilla päästöillä on hinta, mutta muualla maailmassa ei.
Cambridgen yliopistossa analysoitiin, mitä Britannian talouteen vaikuttaisi, jos Euroopassa kaikki hiilidioksidipäästöt olisivat maksullisia mutta muualla maailmassa ilmaisia. Tulos oli, että koko kansantalouteen vaikutus olisi vain prosentin luokkaa. Mutta muutamilla aloilla, kuten teräksen, alumiinin ja sementin tuotannossa olisi aito riski ”hiilivuodosta” eli tuotannon valumisesta ilmaisten päästöjen maihin.
Euroopan parlamentti vaati jo kolme vuotta sitten, että EU ryhtyy perimään päästömaksua tuontituotteilta, jotka tulevat ilmastosopimuksen vapaamatkustajamaista. Vihreät olivat muuten etunenässä tätä ajamassa. Komissio tyrmäsi ajatuksen ensin tyystin, mutta tutkii nyt sitä vakavasti. Uuden päästökauppadirektiivin ensimmäisissä versioissa se oli, mutta viralliseen ehdotukseen se sisältyy vain tulevaisuuden mahdollisuutena.
USA:ssa Bushin hallinto väittää ”hiilitulleja” WTO-sopimuksen vastaisiksi. Mutta USA:n kongressissa käsitellään ilmastolakialoitteita, joihin vastaava hiilitulli sisältyy, ja yhden niistä alullepanija on republikaanien mahdollinen presidenttiehdokas John McCain.
Nyt, kun vuoden 2013 jälkeistä päästökauppaa koskevan direktiivin käsittely Europarlamentissa alkaa, ja samalla siihen liittyvä lobbausrumba, toivoisin ay-liikkeen kiinnittävän huomiota toiseenkin asiaan, joka voi tuupata tehtaita evakkoon Euroopasta. Se on kehitysmaista ostettavien CDM-päästövähennystodistusten rooli.
CDM eli Clean Development Mechanism on Kioton sopimuksessa luotu järjestelmä, jolla teollisuusmaat voivat kuitata päästöjään investoimalla päästövähennyksiin kehitysmaissa. Vuosina 2008-2012 CDM-todistuksia voivat ostaa myös eurooppalaiset firmat suoraan.
CDM voi parhaimmillaan merkittävästi nopeuttaa kehitysmaiden siirtymistä puhtaaseen energiatekniikkaan. Pahimmillaan siitä voi tulla ammottava porsaanreikä ilmastonsuojeluun.
Komissio ehdottaa, että vuodesta 2013 alkaen teollisuus saisi käyttää CDM-todistuksia vain, mikäli kansainvälinen sopimus Kioton jatkosta syntyy.
Mielestäni tarvittaisiin toinenkin rajoitus, nimittäin se, että hiilivuodolle alttiilla aloilla tehtyjen investointien CDM-todistuksia ei voisi käyttää. Eurooppalaisen firman ei siis pitäisi voida saada Euroopan markkinoilla myyntikelpoisia päästövähennystodistuksia siirtämällä teräs- tai sementtitehtaansa Kiinaan.
Kaiken kaikkiaan toivoisin enemmän globaalinäkökulmaa eurooppalaiseen ilmastokeskusteluun. Muu maailma katsoo Eurooppaan ja odottaa meidän näyttävän tietä. Se, että EU:n huippukokous viime lupasi EU:n olevan valmis vähentämään päästöjä 30 % jos kansainvälinen sopimus syntyy ja 20 % vaikka ilmankin, edesauttoi ratkaisevasti Balin ilmastoneuvotteluissa viime joulukuussa saatua läpimurtoa.
