Ruokapolitiikka on terveyspolitiikkaa
03.03.2009
Kun Suomen media puhuu EU:sta ja ruoasta, kyse on useimmiten
maataloustukiaisista. Kansalle kerrotaan, että isänmaan edun nimissä
meidän kaikkien pitää yhtenä miehenä ja naisena vaatia EU:ta sallimaan
kotimaisten maataloustukiaisten maksaminen EU-tukien päälle.
Ruoka on kuitenkin paljon muutakin kuin tukiaisia. Ruokaa koskevat päätökset vaikuttavat kukkaromme lisäksi myös terveyteemme.
EU:ssa päätetään ja on päätetty muun muassa siitä, millaisin ehdoin
elintarviketta saa markkinoida terveellisenä, kertooko pakkaus tuotteen
sisällön kapula- vai selkokielisesti, mitä lisäaineita muonaan saa
tehtaassa panna, mitä myrkkyjä pellolle saa levittää, saako
kloonattujen eläinten lihaa myydä ja mitä kuluttajalle pitää kertoa
geenimuuntelusta.
Kaikissa teollisuusmaissa ylipaino yleistyy ja sen mukana sydän ja
verisuonitaudit sekä kakkostyypin diabetes liitännäissairauksineen.
Suomessa arvioidaan että ns. aikuisiän diabetesta sairastaa lähes puoli
miljoonaa ihmistä, joista noin 200 000 ei itse tiedä sitä. Kakkostyypin
diabetesta on alkanut esiintyä yhä nuoremmilla, jopa teineillä.
Teollisiin elintarvikkeisiin upotettu piilorasva, piilosokeri ja -suola
ovat keskeinen osa tätä ongelmaa, joka on räjäyttämässä myös valtioiden
terveysbudjetit.
Elintarviketeollisuus on joka maassa miljardibisnes. Niinpä ruokaa koskeviin lakeihin kohdistuu intensiivinen lobbaus.
Tänä talvena hyväksyttiin direktiivi, joka tulee poistamaan käytöstä
sellaiset tuholaisten torjunta-aineet, jotka aiheuttavat syöpää,
perimän muutoksia ja hedelmättömyyttä tai ovat myrkyllisiä sekä
pitkäikäisiä ja elimistöön kertyviä. Alan teollisuus ja agribisnes
pelottelivat, että ruoka loppuu. Onneksi vihreä raportööri sai linjansa
läpi, ensin parlamentissa ja sitten väännöissä EU-ministerineuvoston
kanssa. Kun uudistus alkaa täysimääräisesti vaikuttaa, voi aiempaa
huolettomammin purra vaikka omenaa ja kukkakaalia pelkäämättä
myrkkyjäämiä.
Muutama vuosi sitten käytiin iso vääntö siitä, millaisia vaatimuksia
elintarvikkeen pitää täyttää, jotta sitä saa markkinoida terveellisenä.
Karkki- ja roskaruokateollisuuden ankarasta vastustuksesta huolimatta
läpi meni niin sanottu ravitsemusprofiilivaatimus. Se tarkoittaa
selkokielellä, että elintarviketta ei saa markkinoida terveyttä
edistävänä, jos siinä on ylen määrin suolaa, sokeria tai rasvaa.
Nyt nämä ravitsemusprofiilit ovat päätettävinä komitologiamenettelyssä.
Se tarkoittaa, että komissio päättää ja päätös astuu voimaan, elleivät
jäsenmaat tai Europarlamentti sitä tyssää. Lobbaus kohdistuu tietenkin
myös tähän päätöksentekoon.
Viime viikolla tapasin suuren elintarvikefirman lobbareita, jotka
olivat tyytyväisiä ehdotettuihin ravitsemusprofiileihin. Mutta minulta
nousi tukka pystyyn. Päätösluonnos sallisi myydä "vatsaystävällisinä"
jogurtteja, joissa on sokeria 30 g kahden desin purkissa. Se vastaa
seitsemää lisättyä sokeripalaa luonnollisen maitosokerin lisäksi, jota
sitäkin on kahdessa desissä noin 3 sokeripalan edestä.
Jos tällainen menee läpi, niin hyvästi vaan toiveet, että lapsia ja
aikuisiakaan voisi totuttaa vähemmän sokeroituihin sapuskoihin. Kodit,
koulut ja päiväkodit tarjoaisivat lapsille hyvässä uskossa
"terveellisiä" välipaloja, joiden sokeripitoisuus on isompi kuin
limsassa. Jos mokoma menee läpi, niin se tarkoittaa myös, että
avoimessa lainsäädäntömenettelyssä, eli Europarlamentissa ja
ministerineuvostossa, tehdään kohtalaisen hyvä päätös, mutta paljon
salamyhkäisemmässä komitologiassa ison rahan lobbarit ajavat keittiön
kautta tavoitteensa kuitenkin läpi.
