Maailmankoijarit kuriin
06.05.2009
Lauri Tähkä pauhaa taustalla, kun naputtelen tätä kirjoitusta. Lauri
Tähkä laulaa maailmankoijarista. Laulu tulee mieleen, kun ajattelee
meneillään olevaa talouslamaa. Maailmankoijarit tämänkin talouslaman
aiheuttivat omalla ahneudellaan.
Maailmankoijareiden tekojen seurauksista kärsivät tavalliset
suomalaiset, amerikkalaiset, venäläiset, afrikkalaiset eli ihmiset
kaikkialla maailmassa.
Todellisia laman uhreja ovat tavalliset ihmiset. Uhreja ovat kaikki
työnsä, yrityksensä, omaisuutensa, kotinsa, terveytensä ja toivonsa
menettäneet sekä kahden asunnon loukkuun pudonneet perheet.
Suomessakin uhreja on paljon, perheineen satoja tuhansia ihmisiä. Laman
seuraukset näkyvät näiden ihmisten elämässä vielä pitkään senkin
jälkeen kun talouskasvu on kääntynyt nousuun.
Maailmankoijareista tulevat mieleen myös veroparatiisit. Niiden
kitkemisessä Euroopan unionin tulisi ottaa johtava rooli.
Veroparatiisihan tarkoittaa aluetta, jossa verotusta ei ole lainkaan
tai se on erittäin matala. Alueilla on tiukka pankkisalaisuus. Parhaat
edut on varattu ulkomaisille sijoittajille.
Andorra, Belgia, Itävalta, Luxemburg, Monaco ja Sveitsi ovat ne kuusi
Euroopan maata, jotka kuuluvat teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön
OECD:n veroparatiiseja koskevalle, pahamaineiselle harmaalle listalle.
Veroparatiiseissa makaa miljardeja euroja eri puolilla maailmaa.
Veroparatiisit tarjoavat salaisuuden verhon, joka suojaa taloudellisia
toimijoita läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden vaatimuksilta.
Veroparatiisit tarjoavat myös alustan korruption ja kansainvälisen
rikollisuuden rahavirroille.
Isot ja pienet yritykset ovat aivan eri asemassa. Pienyrittäjät
maksavat Suomessakin tunnollisesti veronsa ja maksunsa viimeistä euroa
myöten. Sen sijaan suuryrityksillä on mahdollisuus kierrättää
rahavirtojaan veroparatiisien kautta ja välttyä näin verojen
maksamiselta.
EU:ssa veroparatiiseihin on ollut vaikea puuttua, koska kaikkien
jäsenmaiden pitää olla yksimielisiä. Esimerkiksi Irlanti ja Britannia
vastustavat asiaan puuttumista. Irlanti on houkutellut yrityksiä
matalalla yhteisöverolla, ja Britanniassa on veroparatiiseja.
Belgian ja Luxemburgin pankkisalaisuudet taas ovat niin tiukat, että ne suojaavat myös rikollista toimintaa.
G 20-maiden äskeinen päätös, jolla yritetään panna veroparatiisit
aisoihin, on hyvä alku. Päätöstä kunnon valvonnasta eli
ylikansallisesta valvontavirastosta ei kuitenkaan saatu aikaan. Nyt
olisikin lisättävä kansallisten valvojien yhteistyötä. Veroparatiiseja
vastaan on käytettävä kovia pakotteita.
Veroparatiisien lopettamisessa EU voisi olla samanlainen
suunnannäyttäjä ja aloitteentekijä kuin ilmastonmuutosasiassa. Katseet
kääntyvät nyt EU:n komissioon. Komission tulisi ottaa paljon nykyistä
terävämpi rooli eurooppalaisten veroparatiisien kitkemisessä.
