| - | Meitä on huijattu |
Totuus on katsojan silmissä
Ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin vastustajat pelottelivat kansalaisia kolmella seikalla. Ensinnäkin sanottiin, että maanosan toiselta puolelta, esimerkiksi Portugalista, tulee työmiehiä, jotka vievät suomalaisten työpaikat ja laittavat eukkonsa ja ison lapsikatraansa Suomen sosiaalihuollon harteille.
Toiseksi sanottiin, että saksalaiset tulevat ja ostavat kaikki Saimaan rannat. Tämän estämiseksi Suomen eduskunta sääti oikein lainkin, jolla kaupanteko tehtiin vaikeaksi.
Kolmanneksi sanottiin, että kaikki Suomen lahjakkaat nuoret karkaavat ulkomaille parempiin yliopistoihin ja monikansallisiin yhtiöihin eivätkä koskaan palaa.
Mikään ennustus ei toteutunut. Suomeen tuli työmiehiä, mutta lähialueilta ja enimmäkseen pimeille markkinoille, kunnes meillä älyttiin poistaa maahantulorajoitukset. Etenkin rakennusteollisuudessa on edelleen aito työvoimapula, johon ulkomainen työvoima on ainoa apu.
Saksalaiset eivät ole Saimaan rantoja hamunneet, venäläiset kylläkin. Isännät myyvät konsultoimatta EU:ta, jos hinnasta päästään sopimukseen. Lahjakkaat suomalaiset nuoret ovat EU:n myötä saaneet mahdollisuuden opiskella ja tehdä työtä koko jäsenalueella. Pelkästään EU:n palveluksessa suomalaisia on nelinkertainen määrä siihen verraten mihin asukaslukumme oikeuttaisi.
Ruoka on halventunut
Ennen Euroopan unioniin liittymistä talousmiehet laskeskelivat, että ruoka Suomessa ainakin halpenee, jos mennään mukaan yhteisille markkinoille. Kilpailu pitäisi siitä huolen. Näin kävikin, mutta pulmana on, että yhdeksän kymmenestä kansalaisesta ei millään usko sitä. Voiko yhdeksän kymmenestä kansalaisesta olla väärässä? Kyllä voi, ainakin tässä tapauksessa.
Tilastokeskuksen viimevuotisen raportin mukaan elintarvikkeiden reaaliset hinnat ovat Suomessa laskeneet vuodesta 1994 noin kymmenen prosenttiyksikköä. Suomessa ei juuri luotettavampaa tahoa ole kuin Tilastokeskus. Sen julkistama tieto on moneen kertaan tutkittua ja punnittua. Miksi kansalaiset eivät sitten usko?
Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin sellaiset tuotteet, joiden kohdalla hintaherkkyys on alimmillaan, ovat todellakin kallistuneet.
Huoltoasemilla, joilla ennen tarjottiin puuroannos markalla, tarjotaan nyt ”euron puuroa”. Korotus on melkoinen, mutta ei kaada kenenkään taloutta. Kahvikupillinen saattaa maksaa nyt saman verran euroja kuin ennen markkoja. Yleiset käymälät kyselevät nyt joko viidenkymmenen sentin kolikkoa tai peräti euron, kun niihin ennen pääsi markalla. Iltapäivälehdet ovat kallistuneet viidestä markasta 1,2 euroon. Satasen jäsenmaksut on pyöristetty 20 euroon. Oluissa ja limunaadeissa ravintolat ovat noudattaneet samaa hinnoittelua ja kuluttajat ovat mukisematta maksaneet. Kaupan kassoilla ja ravintoloissa kuitenkin valitetaan, miksi?
Ei nimittäin olisi oikeasti aihetta. Täsmälleen samanlainen ostos tavallisimpia ruokatarvikkeita maksaa tänään kymmenyksen vähemmän kuin liittyessämme EU:hun. Se on kylläkin totta, että suomalaisten päivittäiset ostokset käytännössä maksavat enemmän kuin ennen. Mutta niinpä kärryssä on nykyään sellaisia herkkuja, joita ei toistakymmentä vuotta sitten Suomessa edes myyty. Kun ei ollut edes Lidliä.
Yksi jos toinen on oppinut heittämään einesten ja ravintorasvojen perään muutaman siivun savulohta, ilmakuivattua kinkkua, ulkomaan juustoja, tuontiolutta ja saksalaisia makkaroita. Niistä se uusi hinta ostoksille tulee.
Ruokaravintoloita vaativaan makuun on enemmän kuin ennen ja niissä tehdään herkkuja sekä tuoreesta tonnikalasta että hollantilaisesta juottovasikasta. Paremmissa kahviloissa papu on jalostettu capuccinoksi, macciatoksi tai latteksi, kun ennen juotiin huoltoasemilla pelkkää päiväysvanhaa costaricaa.
Euro on syntipukki
Euromaissa uskotaan hintojen nousuun vaikka tutkijat mitä väittäisivät, ja syyllinen on tietenkin euro itse. Jos jokainen olisi pitänyt oman valuuttansa, hinnat eivät olisi nousseet, väki vakuuttelee toisilleen. Jos elämä Suomessa olisi kallistunut niin kuin enemmistö itselleen uskottelee, kansantulo ei meillä olisi kasvanut tätä vauhtia. Samat kansalaiset nimittäin vastaavat kyselyissä, että heidän taloudellinen tilanteensa on hyvä ja kotitalouksilla on rahaa käytettävissä enemmän kuin takavuosina. Euron ansiosta korot ovat vuosikausia olleet ennennäkemättömän alhaalla ja se myös näkyy kulutuksessa. Suomalainen tekee keskimäärin kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa ja ostaa autoja ja asuntoja tiheämmin kuin koskaan aikaisemmin.
Nyt elintarvikkeiden hinnat ovat aidosti nousussa, mutta silläkään ei ole mitään tekemistä euron tai EU:n kanssa. Maailmankaupan muutokset, energian hinnannousu ja nyt viimeksi kohkaaminen biopolttoaineista nostavat elintarviketeollisuuden raaka-aineiden hintoja ja kaupan keskusliikkeet kokeilevat kuluttajien hintaherkkyyttä.
