16.06.2008
Palkansaajajärjestöjen EU-edustuston tiedote 16.6.2008
Irlannin kansanäänestyksen tuloksen (kts. edustuston tiedote
13.6.) selvittyä olemme saaneet median kautta kuulla arvioita, että
tulos oli odotettu. Kuitenkaan kenelläkään ei ole ollut valmiina
suunnitelmaa B hylkäysvaihtoehdon varalta. Ei vaikuta kovin
uskottavalta. Uskottavammalta vaikuttaa, että tulos oli kuitenkin
yllätys niin laiskasti kampanjoineelle Irlannin hallitukselle kuin EU:n
komissiolle ja neuvostollekin.
Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä aivan ensimmäiseksi pysähtyä ja
vilkaista peiliin. Olisiko siinä jotain pohtimisen arvoista, että
kansalaiset ovat kansanäänestyksissä torjuneet EU:n lähes aina kun se
on ollut mahdollista? Niin kävi jo Tanskan kansanäänestyksessä
Maastrichtin sopimuksesta 1992 ja samoin Ranskan ja Hollannin
kansanäänestyksissä edellisistä perussopimusten muutoksista ja nyt
Irlannissa. Olisiko EU:n tavassa tehdä päätöksiä jotain uudelleen
arvioinnin varaa?
Samassa yhteydessä on toki todettava, ettei kehotus peiliin
katsomisesta koske vain EU:n koneistoa, vaan myös ay-liikettä itseään.
Irlannin ay-liike oli hajallaan ja perinteisillä työväen alueilla
äänestettiin sopimusta vastaan. Yhtenäinen ay-liike kyllä-puolella
olisi todennäköisesti kääntänyt puntit toisin päin.
Tämän viikon huippukokouksessa tulisi päästä ratkaisuun, miten tästä
eteenpäin. Periaatteellisia etenemissuuntia on kolme. Ne ovat
-Irlannin erityisjärjestelyt ja näin astuminen lopullisesti useamman integraatiotason EU:hun,
-aikalisä, ratifiointiprosessin jatkaminen ja uusi kansanäänestys sekä
-joko kokonaan uuden sopimuksen tai ainakin olennaisten tarkistusten
neuvotteleminen. Myös voidaan käyttää näiden luovia yhdistelmiä.
Nyt on jo useammalla suulla vaadittu ratifiointiprosessin jatkamista.
Ranskan presidentti jopa lennähti käännyttämään vastahakoisia tsekkejä
asiassa. Jos jäljellä olevat maat ratifioivat, jää Irlanti yksin ja sen
neuvotteluasema on verrattain heikko. Voidaan myös kysyä, mistä tällöin
neuvoteltaisiin? Sopimushan olisi silloin 26 maan ratifioima eikä sitä
prosessia hevin aloitettaisi alusta. Ratifioinnin jatkaminen
olisi siis puhtaasti voimapoliittinen ratkaisu.
Neuvottelutie merkitsisi sopimuksen avaamista joko kokonaan tai
osittain. Nyt jo on käytävillä väläytelty Irlannille
erityisjärjestelyjä esimerkiksi verotusasioissa ja komissaarien määrän
pitämistä ennallaan. Irlannin pääministeri Cowen on myös edellyttänyt
neuvottelujen avaamista ja "poliittista edistystä". Jos sopimus
avataan, liittyy tähän myös EAY:n mahdollisuus sosiaalipöytäkirjan tms.
mukaan saamiseen. Sopimuksen muusta sisällöstä jää siinä tapauksessa
kuitenkin riippumaan onko syytä riemunkiljahduksiin vai
kiukunpurkauksiin. Riskit kun ovat tässä tapauksessa melkoiset.
Jos sopimus kaatuu, jää voimaan Nizzan sopimus. Siellä ei ole sitovaa
sosiaalipöytäkirjaa, ei yhteistyötä sisä- ja oikeusasioissa, ei uutta
yhtenäisempää ulkopolitiikkaa eikä parlamentin vallan vahvistumista.
Mutta yksi asia siellä on; vähintään 8 jäsenmaata voi käynnistää
keskenään tiiviimmän integraatioprosessin, jos yksikään muu jäsenmaa ei
tätä vastusta. Onko tämä EU:n tulevaisuus, jää nähtäväksi.
Isossa-Britanniassa on pidettävä vaalit viimeistään vuonna 2010 eikä
niissä vaaleissa todennäköisen voiton saava David Cameron jätä
kiveäkään kääntämättä Lissabonin sopimuksen romuttamiseksi. Tämä lienee
sopimuksen voimaansaattamisen vihoviimeinen takaraja.
Muina asioina huippukokouksessa ovat mm. ruoan ja öljyn hintakriisit,
jotka uhkaavat jäädä tämän sisäisen melskaamisen varjoon. EPN halunnee
jatkaa aikaisemmalla linjalla, jonka mukaan kilpailua ja taloudellista
sopeutumista vääristäviä interventioita tulee välttää. Nihkeästi
suhtaudutaan siis esimerkiksi ruoan arvonlisäverotuksen ja
polttoaineverotuksen alentamiseen, vaikka juuri nyt voisi olla
verotarkistuksen paikka. Sillä helpotettaisiin paineita niin
ammattiliikenteessä, kalastuksessa kuin maataloudessa ja hillittäisiin
samalla inflaatiota. Pysyväksi ratkaisuksi tästä ei kuitenkaan ole,
koska veroalella ei puututtaisi ongelmien syihin. Muina toimina
tuotaneen esille mm. vähittäiskaupan rajoitusten purkaminen,
maatalouspolitiikan uudistaminen, varmuusvarastoinnin vähentäminen,
maitokiintiöiden uudistaminen ja siementen käytön lopettaminen
polttoainevalmistukseen. Maailmanlaajuisen ruokakriisin ratkaisemisessa
EU haluaa antaa merkittävää apua.
Muina asioina agendalla ovat mm. Slovakian hyväksyminen mukaan euroon,
Länsi-Balkan, Välimeren unioni sekä naapuruuspolitiikan itäinen
ulottuvuus. Näitä asioita on käsitelty aiemmin mm. edustuston
tiedotteissa 16.5.,21.5.,27.5. ja 4.6.
--
Ari Åberg
Director
The Finnish Trade Unions Representation to the EU
FinUnions
Boulevard du Roi Albert II, 5
B-1210 Brussels - Belgium
Tel +32 2 201 06 81, +32 2 201 66 62 (direct)
Fax +32 2 203 11 37
Mobile +358 400 504 352, +32 479 952 153
aaberg@fin.etuc.org/www.finunions.org
