Neuvosto hyväksyi vuokratyödirektiivin ja - valitettavasti - myös muutokset työaikadirektiiviin

 Palkansaajajärjestöjen EU-edustusto          FinUnions

Jorma Rusanen                                                   10.6.2008  

Slovenia sai kesäkuun neuvostossa aikaan ratkaisun vuokratyödirektiivistä

Vuokratyödirektiivistä päästiin vihdoin ratkaisuun Slovenian puheenjohtajakaudella. Direktiivin etenemistä edisti Iso-Britannian kolmikantainen sopu siitä miten maassa voitaisiin poiketa direktiivin yhdenvertaisuusperiaatteesta. Slovenia saavutti poliittisen yhteisymmärryksen eli yhteisen kannan kompromissiesityksestä 9..6.2008 työministereiden neuvostossa. Jäljempänä käydään lävitse neuvoston yhteisen kannan keskeinen sisältö.

Vuokratyödirektiiviä on käsitelty aiemmin mm. edustuston tiedotteissa 6.6.2008, 23.5.2008, 20.5.2008, 21.5.2008, 6.12.2008 ja 20.11.2007. Tiedotteet löytyvät myös edustuston nettisivulta kohdasta ajankohtaista: www.finunions.org

Vaikea säätämisprosessi

Direktiivin säätämisprosessi oli erittäin vaikea,  ei pelkästään laajenemisen myötä vahvistuneiden ns. liberaalisten voimien takia vaan myös Iso-Britannian johtamien eräiden vanhojen jäsenmaiden vastustuksen takia.

Vuokratyövoiman käyttö ja sosiaalinen polkumyynti erityisesti lähetettyjen työntekijöiden ja maahanmuuttajien kohdalla on Euroopassa Suomea myöten lisääntynyt. Tämän vuoksi direktiivin aikaansaaminen olisi ollut sekä välttämätön että kiireellinen asia. Slovenia sai siis ratkaisun erittäin ajankohtaisessa ja tärkeässä asiassa.

Komission vuoden 2002 alussa antama ja saman vuoden lopussa Euroopan parlamentin lausunnon johdosta muuttama ehdotus direktiiviksi vuokratyöntekijöiden työehdoista oli jäissä Hollannin syksyn 2004 puheenjohtajakauden jälkeen, kunnes Portugali viime syksynä teki oman kompromissiehdotuksensa. Slovenian aikaansaama yhteinen kanta ottaa huomioon Iso-Britannian kehittymättömän työmarkkinajärjestelmän.

Viimeksi Portugalin puheenjohtajuuskaudella direktiivin aikaansaaminen kilpistyi Iso-Britannian vastustukseen. Työväenpuolueen hallitus tuki maan työnantajajärjestön CBI:n kantoja, joissa vastustettiin direktiiviehdotuksen keskeistä säännöstä, jonka mukaan vuokratyöntekijän työehtojen tulee olla yhdenvertaiset käyttäjäyrityksen työntekijöiden kanssa.

Käsittelyssä on eri vaiheissaan ollut useita keskeisiä kiistakysymyksiä: yhdenvertaisen kohtelun sisältö, mahdolliset poikkeukset ja niiden kesto (kynnysajat), erityisesti poikkeamismahdollisuus työehtosopimuksella. Lisäksi erimielisyyttä on aiheuttanut mm. vuokratyön käytön kiellot ja rajoitukset sekä niiden poistovelvoite.

Iso-Britannian sopu edisti yhteisymmärrystä direktiivistä

Iso-Britannia on vaatinut  "riittävän" pitkää, ainakin 6 kuukauden, kynnysaikaa ennen kuin yhdenvertaisen kohtelun periaate tulisi sovellettavaksi ja kaikkien vuokratyövoiman käytölle eri maissa asetettujen esteiden poistamista. Englannin kanaali on riittävän leveä vesieste synnyttämään erilaisen ajatusmaailman. Iso-Britanniassa voidaan vakavin ilmein vastustaa yhdenvertaisuuden periaatetta perustelemalla, että vuokrauselinkeinolle olisi epäedullista, jos vuokratyöntekijöihin pitäisi soveltaa samoja työehtoja kuin käyttäjäyrityksen työntekijöihin. Iso-Britanniassa, samoin kuin toisen kanaalin takaisessa Irlannissa, ei ole ollut selvää edes se kuka on vuokratyöntekijän työnantaja tai onko sellaista ollenkaan.

TUC:n ja CBI:n 20.5. 2008 tehdyssä sopimuksessa kuitenkin onnistuttiin hahmottelemaan periaatteet sille miten vuokratyöntekijöiden asemaa Iso-Britanniassa kehitetään. Näin suurin este direktiivin etenemiselle poistui. Sopimuksen mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta keskeisten työolojen ja työehtojen osalta sovellettaisiin 12 viikon työsuhteen keston eli kynnysajan jälkeen. Iso-Britanniassa päästään nyt selkiyttämään myös kysymys siitä kuka on vuokratyöntekijän työnantaja.

Vuokratyödirektiivi tarpeen

Vuokratyötä koskevan direktiivin aikaansaaminen on välttämätön osana epätyyppisiä töitä koskevaa EU:n säännöstöä. Vuokratyö on radikaalisti lisääntynyt kaikissa jäsenvaltioissa. Sääntely on tarpeen, mutta sen aikaan saaminen on ollut tosi vaikeata.

Direktiivin aiemmassa valmistelussa syntyi epäpyhä allianssi, jossa Saksa tuki Iso-Britannian sekä Irlannin ja Tanskan vaatimuksia direktiivin vesittämisessä. Näiden maiden äänet muodostivat määrävähemmistön, joka halvaannutti direktiivityön etenemisen.

Slovenian kesäkuun työministereiden neuvostoon valmisteleman kompromissiehdotuksen pohjalla oli komission marraskuussa 2002 antama muutettu ehdotus, jonka komissio antoi saatuaan Euroopan parlamentin lausunnon [KOM (2002) 701 lopullinen, 28.11.2002]. Lisäksi  ehdotuksessa oli sisällä Kreikan, Luxemburgin, Hollannin ja Portugalin puheenjohtajakausilla tehtyjä kompromissiehdotuksia, joita Slovenia viilasi erityisesti yhdenvertaisuusperiaatteen poikkeusten osalta.

Direktiivi kuuluu yhteispäätösmenettelyyn, jossa parlamentilla on veto-oikeus. Komissio otti muutettua ehdotusta tehdessään huomioon osan parlamentin esittämistä muutoksista, mutta jätti hyväksymättä esimerkiksi parlamentin ehdotuksen kynnysaikojen poistamisesta kokonaan.

Säätämisvaiheen keskeiset kiistakysymykset

Kynnysaika ja siirtymäaika

Perustavaa laatua oleva erimielisyys koski sitä, tuleeko yhdenvertaisen kohtelun periaatetta soveltaa heti ensimmäisestä vuokratyöntekijän työpäivästä lähtien.  Aiemmassa valmistelussa muutama jäsenmaa Iso-Britannian johdolla tinkasi vähintään kuuden kuukauden kynnysaikaa eli poikkeusmahdollisuutta vähimmäisehtojen soveltamiselle ja lisäksi pitkää siirtymäaikaa direktiivin täytäntöönpanolle.

Direktiivin merkityksen ja sen antaman suojan kannalta olennainen kysymys on sallitaanko, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta poiketaan.

Euroopan ay-liike ja parlamentti ovat vastustaneet kynnysaikojen asettamista ja edellyttäneet, että vuokratyöntekijän yhdenvertainen kohtelu tulee turvata ensimmäisestä päivästä lähtien. Direktiivin merkitys työntekijöiden suojelun kannalta murentuisi pitkillä kynnysajoilla.

Dublin-säätiön eli Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuokratyöselvitysten mukaan yhdenvertainen kohtelu ensimmäisestä päivästä lähtien on käytössä useissa jäsenvaltioissa.

Jäljempänä käydään yksityiskohtaisesti lävitse Slovenian saavuttaman yhteisen kannan poikkeukset yhdenvertaisuuden periaatteeseen.

Vuokratyön käytön rajoitukset

Toinen keskeinen kiistakysymys on koskenut vuokratyön käytölle asetettujen rajoitusten ja kieltojen tarkastelua ja poistamista. Komission tavoitteena on vuokratyön käytön vapauttaminen, markkinoiden liberalisointi. Osa jäsenmaista vastustaa artiklan ottamista, osa sen haluaa.

Euroopan ay-liike ja useat hallitukset aiheellisesti haluaisivat poistaa artiklan, joka on sisällöltäänkin ristiriidassa direktiivin oikeusperustan kanssa, joka koskee vain työntekijöiden suojelua. Useat hallitukset myös pitävät rajoitusten poistamista tarpeettomana, koska vuokratyö tosiasiassa on arkipäivää EU-maissa. Sen sijaan  vuokratyöntekijöiden turvattoman aseman vuoksi kansalliset rajoitukset ovat tarpeen. Myös parlamentin mielestä vuokratyön käytön kansallisten rajoitusten tulisi edelleen olla sallittuja.  

Suomen kanta oli eri vaiheissa, että ensisijaisesti rajoitusartikla tulee poistaa; jos se jäisi, se ei saisi olla velvoittava.

Rajoitusten ja kieltojen tarkastelua ja poistamista koskevan artiklan sisältö on Suomen ay-liikkeen kannalta ongelmallinen, sillä työehtosopimuksiin sisältyy rajoituksia vuokratyön käytölle. Esimerkiksi EK:n ja SAK:n välinen yleissopimus, joka on useiden työehtosopimusten osana, sallii vuokratyön käytön vain erityisissä tilanteissa, esimerkiksi työhuippujen tasaamiseen tai ajallisesti rajatuissa tehtävissä, joita syystä tai toisesta ei voida teettää omilla työntekijöillä.

Yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeaminen työehtosopimuksin

Slovenian saavuttama yhteinen kanta salliii, että työehtosopimuksilla voidaan poiketa yhdenvertaisuusperiaatteesta, mikäli vuokratyöntekijöiden yleistä suojelua noudatetaan.

Tämä poikkeusmahdollisuus ei Suomen kannalta vaikuta työsopimuslaissa säädettyyn työntekijöiden vähimmäissuojaan.

Vuokratyödirektiivin tavoitteet

Direktiivin tavoitteena on parantaa vuokratyön laatua ja luoda vuokratyövoiman käytölle asianmukaiset puitteet. Direktiivin keskeiset esitykset ovat hyviä ja tarpeellisia.

Komission direktiiviehdotus otti pitkälti huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten välisissä neuvotteluissa saavutetut osapuolten yhteiset kannat, vaikkakin neuvottelut vuokratyötä koskevasta osapuolten puitesopimuksesta päätyivät umpikujaan vuonna 2001.

Direktiivi on tärkeä osa epätyyppisten suojaa

Vuokratyödirektiivi täydentää epätyyppisissä työnteon muodoissa työskentelevien asemaa turvaavaa yhteistä eurooppalaista pohjaa. Osa-aikatyöstä ja määräaikaisesta työstä on jo säädetty Euroopan työmarkkinajärjestöjen puitesopimuksiin pohjautuvat direktiivit. Rajan ylittävää työvoiman vuokrausta sääntelee myös lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi. Lisäksi Euroopan keskusjärjestöt neuvottelivat kesällä 2002 teletyötä (tietokoneavusteinen etätyö) koskevan puitesopimuksen. Tämä sopimus oli sovittu saatettavan voimaan kansallisilla työmarkkinaneuvotteluilla kunkin maan työmarkkinakäytäntöjen ja sopimusjärjestelmien mukaisesti.

EU:n vuokratyötä koskevan direktiivin valmistelu

Vuokratyön käyttö on EU-maissa yleisesti kasvusuunnassa. Vuokratyön sääntelyn aste vaihtelee suuresti eri maittain. Vuokratyön sääntely oli mukana jo vuoden 1990 ensimmäisessä epätyypillisten työsuhteiden direktiiviehdotuksessa, joka sittemmin raukesi. Silloisessa ehdotuksessa oli vahva kilpailun vääristymien torjumisen leima.

Komissio antoi maaliskuussa 2002 vuokratyötä koskevan direktiiviehdotuksensa sen jälkeen kun Euroopan työmarkkinaosapuolet epäonnistuivat neuvotteluissaan vuokratyötä koskevasta puitesopimuksesta. Osapuolet olivat erimielisiä mm. vuokratyön käytön ehdoista sekä siitä miten tasaveroisen kohtelun periaate sopimuksessa toteutettaisiin. EAY tavoitteli, että vuokratyöntekijän työehdot määräytyisivät palkkauksen ja muiden työehtojen suhteen käyttäjäyrityksen omiin työntekijöihinsä noudattaman tason pohjalta. Umpikujaan päättyneitä neuvotteluja kävivät työntekijöiden EAY ja työnantajien UNICE, CEEP sekä vuokra-alan järjestö CIETT.

Komission ehdotus oli vähimmäisdirektiivi, jonka tarkoituksena on turvata vuokratyöntekijöiden yhdenvertainen kohtelu ja sen myötä edistää vuokratyön käyttöä.

Direktiivi lähtee yhdenvertaisuuden takaamiseksi käyttäjäyritysperiaatteesta, mutta siitä voidaan eräin edellytyksin säätää poikettavaksi. Yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeaminen on ensinnäkin mahdollista tilanteessa, jossa vuokratyöntekijä on vakituisessa työsuhteessa vuokrausliikkeeseen ja työntekijälle maksetaan ns. takuupalkkaa työkomennusten väliajalta. Toiseksi voidaan poiketa ”asianmukaisella tasolla” solmitulla työehtosopimuksella. 

Slovenian saavuttamassa yhteisessä kannassa hyväksyttiin  kolmas poikkeamismahdollisuus. Niissä jäsenmaissa, joissa ei ole yleissitovien työehtosopimusten tai vastaavaa järjestelmää voidaan kansallisten työmarkkinaosapuolten kuulemisen ja näiden tekemän sopimuksen mukaisesti poiketa yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta olennaisten työolojen ja työehtojen osalta edellyttäen että vuokratyöntekijöiden suojan riittävä taso taataan.

Slovenian saavuttaman yhteisen kannan keskeinen sisältö

Seuraavassa esittelen kesäkuun neuvostossa hyväksytyn yhteisen kannan pääsisältöä:

-  Säädösperustana on perustamissopimuksen artikla 137.2.

-  Soveltamisala (1 artikla). Direktiivi koskee työvoimanvuokrausalan yrityksen työntekijöitä, jotka on asetettu käyttäjäyrityksen palvelukseen työskentelemään tilapäisesti sen valvonnassa.

-  Direktiivi koskee sekä julkisen että yksityisen sektorin työvoimanvuokrausalan yrityksiä tai käyttäjäyrityksiä riippumatta siitä tavoittelevatko ne voittoa (1.2).

-  Työmarkkinaosapuolia kuultuaan jäsenvaltiot voivat säätää, että direktiiviä ei sovelleta työsopimuksiin jotka on tehty valtion järjestämän tai valtion tukeman erityisen ammatillisen koulutus- tai uudelleenkoulutusohjelman taikka työllistymistä edistävän ohjelman puitteissa (1.3).

-  Tarkoitus (2 artikla). Tarkoituksena on huolehtia vuokratyöntekijöiden suojelusta ja parantaa vuokratyön laatua takaamalla yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen vuokratyöntekijöihin nähden ja tunnustamalla työvoimanvuokrausalan yritykset työnantajiksi. Direktiivin tarkoitu on myös luoda vuokratyövoiman käytölle asianmukaiset puitteet, joilla edistetään työpaikkojen luomista ja joustavien työnteon muotojen kehittymistä.

-  Määritelmät (3 artikla). Direktiivissä määritellään työntekijä, vuokratyöntekijä, toimeksianto, työvoimanvuokrausalan yritys ja käyttäjäyritys.

-  Olennaisilla työoloilla ja työehdoilla (3.1f) tarkoitetaan säännöksissä ja työehtosopimuksissa asetettuja työoloja ja työehtoja, jotka liittyvät

i) työaikaan, ylityöhön, taukoihin, lepojaksoihin, yötyöhön, palkallisiin lomiin, ja vapaapäiviin

ii) palkkaan.

-  Rajoitusten tai kieltojen tarkastelu (4 artikla). Ehdotuksen mukaan vuokratyön käyttöön liittyville rajoituksille tai kielloille voi olla ainoastaan yleiseen etuun ja etenkin vuokratyöntekijöiden suojeluun, työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksiin sekä työmarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseen ja väärinkäytösten ehkäisemiseen, liittyviä perusteita (4.1).

-  Direktiivin täytäntöönpanoajan kuluessa ja työmarkkinaosapuolia kuultuaan jäsenvaltiot tarkastelevat rajoituksia tai kieltoja sen varmistamiseksi, ovatko ne edelleen perusteltuja. Ellei näin ole, jäsenvaltioiden on poistettava ne. Tarkastelun tuloksesta on ilmoitettava komissiolle valvontaa varten (4.2).

-  Jos rajoitukset tai kiellot perustuvat työehtosopimuksiin, tarkastelun suorittavat sopimusosapuolet (4.2a).

-  Artikla ei rajoita vuokrayritysten rekisteröitymistä, toimilupaa, sertifiointia, taloudellisia vakuuksia tai valvontaa koskevien kansallisten vaatimusten soveltamista (4.3).

- Yhdenvertaisen kohtelun periaate (5 artikla). Direktiivi säätää yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta. Vuokratyöntekijän olennaisten työolojen ja työehtojen on oltava käyttäjäyrityksessä suoritettavan toimeksiannon ajan vähintään samanlaiset, joita häneen sovellettaisiin, jos kyseinen yritys olisi palkannut hänet suoraan hoitamaan samaa tehtävää (5.1).

-  Sovellettaessa yhdenvertaisuusperiaatetta on noudatettava käyttäjäyrityksessä voimassa olevia lakien ja työehtosopimusten mukaisia sääntöjä, jotka koskevat

i) raskaana olevien tai imettävien naisten suojelua sekä lasten ja nuorten suojelua

ii) naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua ja kaikkea sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa

-  Yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta eli käyttäjäyritysperiaatteesta voidaan poiketa seuraavissa tilanteissa:

-  Palkan osalta jäsenvaltiot voivat työmarkkinaosapuolia kuultuaan säätää mahdollisuudesta poiketa periaatteesta, kun vuokratyöntekijällä on vakituinen työsopimus, jonka perusteella vuokratyöntekijä saa palkkaa myös kahden toimeksiannon väliseltä ajalta (5.2)

-  Jäsenvaltiot voivat antaa työmarkkinaosapuolille heitä kuultuaan mahdollisuuden asianmukaisella tasolla ja jäsenvaltioiden asettamia ehtoja noudattaen pitää voimassa tai tehdä työehtosopimuksia, joilla voidaan ottaa käyttöön käyttäjäyrityksessä noudatettavista työoloista ja työehdoista poikkeavia järjestelyjä samalla kun noudatetaan vuokratyöntekijöiden yleistä suojelua (5.3).

-  Niissä jäsenmaissa, joissa ei ole yleisesti sovellettaviksi julistettujen työehtosopimusten järjestelmää tai muuta järjestelmää, jolla ulotetaan sopimusmääräykset koskemaan kaikkia toimialan tai alueen samanlaisia yrityksiä, voidaan edellyttäen että vuokratyöntekijöiden suojan riittävä taso taataan, kansallisen tason työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ja näiden tekemän sopimuksen mukaisesti poiketa yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta olennaisten työolojen ja työehtojen osalta, myös kynnysajat käyttöönottaen, (5.4).

-  Jäsenvaltiot voivat päättää luetaanko yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisen piiriin kuuluviin olennaisiin työehtoihin myös ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät kuten mm. eläke ja sairausajan palkka  (5.4).

-  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet  artiklan soveltamista koskevien väärinkäytösten estämiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että estetään direktiivin määräysten kiertäminen perättäisiä toimeksiantoja hyväksi käyttäen. Näistä toimista on tiedotettava komissiolle (5.5).

-  Mahdollisuus saada vakituinen työpaikka, hyödyntää käyttäjäyrityksen tiloja tai palvelita ja osallistua ammatilliseen koulutukseen (6 artikla).

-  Vuokratyöntekijöille on tiedotettava käyttäjäyrityksessä olevista vapaista työpaikoista, jotta heillä olisi samat mahdollisuudet saada vakituinen työpaikka kuin muillakin yrityksen työntekijöillä on. Asiasta voidaan tiedottaa yleisellä ilmoituksella, joka on sopivassa paikassa yrityksessä, jonka palveluksessa ja valvonnassa vuokratyöntekijä työskentelee tilapäisesti (6.1).

-  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että sopimusehdot, joissa kielletään tai estetään työsopimuksen tekeminen tai työsuhteen syntyminen käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välille toimeksiannon päätyttyä, ovat mitättömiä tai voidaan julistaa mitättömiksi. Tämä kohta ei rajoita järjestelyjä, joiden nojalla työvoimanvuokrausalan yritykset saavat kohtuullisen korvauksen käyttäjäyritykselle suorittamistaan vuokratyöntekijöiden palvelukseen asettamiseen, palkkaukseen ja koulutukseen liittyvistä palveluista (6.2).

-  Lisäksi työvoimanvuokrausalan yritykset eivät voi periä työntekijöiltä maksua vastineeksi toimeksiannon järjestämisestä käyttäjäyrityksessä tai siitä että, työntekijä tekee työsopimuksen käyttäjäyrityksen kanssa tai solmii siihen työsuhteen toimeksiannon päätyttyä kyseisessä käyttäjäyrityksessä (6.3).

-  Vuokratyöntekijät saavat käyttää käyttäjäyrityksen yhteisiä tiloja tai palveluita, kuten ruokalapalveluita ja lastenhoito- ja kuljetusjärjestelyitä, samoin ehdoin kuin suoraan käyttäjäyrityksen palveluksessa olevat työntekijät, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä (6.4).

-  Jäsenvaltioissa on kansallisten perinteidensä tai ja käytäntöjensä mukaisesti toteutettava asianmukaisia toimeniteitä tai edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua tavoitteena

- parantaa vuokratyöntekijöiden koulutusmahdollisuuksia ja lastenhoitojärjestelyjen saatavutta työvoiman vuokrausyrityksissä, myös toimeksiantojen välisenä aikana, heidän urakehityksensä ja työllistyvyytensä edistämiseksi

-  parantaa vuokratyöntekijöiden mahdollisuuksia hakeutua käyttäjäyrityksen omille työntekijöilleen tarjoamaan koulutukseen (6.5).

-  Vuokratyöntekijöiden edustus (7 artikla). Vuokratyöntekijät on otettava jäsenvaltiossa asetettujen edellytysten mukaisesti huomioon työvoiman vuokrausyrityksessä, kun lasketaan yhteisön ja jäsenvaltion lainsäädännön tai työehtosopimuksen mukaisesti työntekijöitä edustavien elinten perustamiskynnykseksi asetettuja henkilöstömääriä (7.1).

-  Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että vuokratyöntekijät otetaan niiden asettamin edellytyksin huomioon käyttäjäyrityksessä samalla tavalla kuin käyttäjäyrityksen yhtä pitkäksi ajaksi suoraan palvelukseen ottamat työntekijät, kun lasketaan  yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaisesti työntekijöitä edustavien elinten perustamiskynnykseksi asetettuja henkilöstömääriä (7.2).

-  Viimeksi mainittua vaihtoehtoa soveltavien jäsenvaltioiden ei tarvitse panna täytäntöön 7.1. artiklan säännöksiä (7.3).

-  Tiedottaminen työntekijöiden edustajille (8 artikla). Käyttäjäyrityksen on annettava asianmukaiset tiedot vuokratyövoiman käytöstä tiedottaessaan yrityksen työvoimatilanteesta yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaan perustetuille edustaville työntekijöitä edustaville elimille.

-  Vähimmäisvaatimukset (9 artikla). Direktiivi ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa tai ottaa käyttöön työntekijöille suotuisempia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä taikka sallia työntekijöille suotuisampien työehtosopimusten solmimista (artikla 9.1).

-  Direktiivin täytäntöönpano ei ole riittävä peruste työntekijöiden suojelun yleisen tason alentamiseen direktiivin soveltamisalalla.  Tämä ei kuitenkaan jäsenvaltioiden tai osapuolten okeuksia antaa tilanteen kehityksen mukaan uusia säännöksiä, jotka eroavat direktiivin antamishetken säännöksistä, edellyttäen että direktiivin vähimmäismääräyksiä noudatetaan (9.2).

-  Rangaistussäännökset (10 artikla). Jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista toimenpiteistä sen varalta, että vuokrausyritys tai käyttäjäyritys ei noudata direktiiviä. Niiden on erityisesti huolehdittava siitä, että riittävät hallinnolliset tai oikeudelliset menettelyt ovat käytettävissä direktiivistä johtuvien velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi (10.1). 

-  Jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännöstöen rikkomisen sovellettavista rangaistuksista, ja niiden on toteutettava kaikki  tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Rangaistusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseiset säännökset on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään direktiivin täytäntöönpanoajan loppuun mennessä ja niiden muutokset viipymättä. Jäsenvaltioiden on erityisesti valvottava, että työntekijöillä ja/tai heidän edustajillaan on riittävät menettelyt direktiivissä säädettyjen velvoitteiden toteuttamiseksi (10.2).

-  Täytäntöönpano (11 artikla). Jäsenmaiden on annettava direktiivin noudattamisen edellyttämät säädökset viimeistään (kahden vuoden kuluessa direktiivin antamisesta) tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse, jolloin jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta osapuolet voivat milloin tahansa taata direktiivin edellyttämät tulokset. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

-  Komission suorittama uudelleentarkastelu (12 artikla).  Kuultuaan jäsenvaltioita ja yhteisön tason työmarkkinaosapuolia komissio tarkastelee direktiivin soveltamista viimeistään (viiden vuoden kuluttua direktiivin antamisesta) tehdäkseen tarvittaessa parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tarpeellisista muutoksista.

- Voimaantulo (13 artikla). Direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä.

Palkansaajajärjestöjen Eu-edustusto                 FinUnions                 

Jorma Rusanen            10.6.2008                         MUISTIO

SLOVENIA SAI AIKAAN POLIITTISEN YHTEISYMMÄRRYKSEN TYÖAIKADIREKTIIVIN MUUTOKSISTA

Slovenia sai sittenkin puheenjohtajakaudellaan aikaan myös poliittisen yhteisymmärryksen  työaikadirektiivin muutoksista. Yhteisymmärrys syntyi varhain aamulla klo 01.15 työministerien kokouksessa Luxemburgissa.

Seuraavaksi direktiivin muutosehdotus menee Euroopan parlamenttiin asian toiseen käsittelyyn. Euroopan palkansaajien kannalta tama on tärkeä vaihe, jossa direktiiviin pahimmat muutokset voitaisiin korjata.

Slovenian aikaansaama tulos pohjautuu kaikissa olennaisissa kohdissa Portugalin ehdotukseen, joka taas pitkälti pohjautui aiempiin Suomen ja Itävallan pj-kausien tekstiin. Mukana on siis jo Suomen esittämä rakennelma, jonka mukaan lakisääteinen 12 kuukauden tasoittumisjakso olisi käytettävissä vain niissä jäsenvaltioissa, joissa ei käytettäisi opt outia.

Uuden päivystysaikaa koskevan säännöksen käyttö olisi mahdollista myös opt out -maissa. Kumulatiivista joustoa ei siis siinä suhteessa rajoiteta. 

Euroopan ammattiyhdistysliikkeen kannalta poliittinen yhteisymmärrys muutosten sisällöstä on huolestuttava erityisesti päivystysaikaa ja työajan tasoittumisjaksoja koskevien muutosesitysten vuoksi. EAY:n ohella useat sen jäsenjärjestöt ovat ajaneet myös ns. opt out –järjestelmän poistamista tai ainakin tehokasta rajoittamista.

Ay-liikkeen ja myös Euroopan parlamentin näkemyksiä on Slovenian aikaansaannoksessa otettu heikosti huomioon. Muutokset veisivät työaikasuojelua taaksepäin. Tulossa on koko EY:n historian ensimmäinen työelämän huononnusdirektiivi. Parlamentilla on kuitenkin vielä mahdollisuus toisessa käsittelyssään vaikuttaa asiaan,mikäli PES- ja EPP-ryhmät pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen.

Työaikadirektiivin uudistaminen on osoittautunut todella vaikeaksi. Slovenia oli seitsemäs ratkaisua yrittävä puheenjohtajamaa. Opt out –kysymyksestä on ollut tähän mennessä lähes mahdoton löytää Iso-Britannialle ja sen liittolaisille hyväksyttävää mallia.

Slovenian, vastaavasti kuin Suomen ja Portugalin liikkumatilaa on rajoittanut se, että neuvoston valmistelussa päästiin jo keväällä 2006 yhteisymmärrykseen päivystysajan määritelmästä ja enimmäistyöajan tasoittumisjakson pidentämisestä sekä muista pienemmistä kysymyksistä. Sloveniakaan ei pitänyt mahdollisena lähteä avaamaan näistä kysymyksistä saavutettua poliittista yhteisymmärrystä.

Komissio direktiiviehdotuksessaan eikä myöskään Slovenia aikaansaamassa poliittisessa yhteisymmärryksessä ole ehdotettu tarvittavia muutoksia työaikadirektiivin 17 artiklan 1 a kohtaan, jossa säädetään direktiivin soveltamisalaa koskevista poikkeamismahdollisuuksista. Johtavassa asemassa olevia ja heihin rinnastettavia koskevaa poikkeamismahdollisuutta koskeva väljä ja epätarkka sanamuoto aiheuttaa yhä useampien työntekijöiden jäämisen kokonaan työaikasuojelun ulkopuolelle. Ilmiö laajenee sitä mukaa, kun työntekijöiden työ itsenäistyy. Työn luonteen muutos ei saa johtaa yhä suurempien työntekijäryhmien jättämiseen ilman työaikasuojelua. Työaikasuojelu tulee periaatteessa ulottaa kaikkiin työntekijöihin työn luonteesta riippumatta. Myös tämä direktiivin soveltamisalakysymys jää viime kädessä parlamentin harteille. Aiemmassa lausunnossaan  parlamentti edellytti direktiivin soveltamisalarajauksen täsmentämistä tältä osin.

Slovenian poliittisen yhteisymmärryksen pääpiirteet

Vaikein kysymys on ollut työaikadirektiivin suhde ns. opt out –järjestelmään (työnantajan ja yksittäisen työntekijän mahdollisuus sopia, ettei työsuhteessa noudateta 48 tunnin enimmäisviikkotyöaikaa koskevaa sääntelyä). Yhteisymmärrys rajoittaa jonkin verran opt outin käyttöä nykyisestä, mutta sen käyttö on edelleen tietyin ehdoin mahdollista (artikla 22). Opt outin käyttöä tarkastellaan kuitenkin myöhemmin sekä kansallisella tasolla että myös EU-tasolla liiallisten työtuntien vähentämiseksi (artikla 24 a).

Voimassa oleva työaikadirektiivi antaa jäsenmaille mahdollisuuden opt out -järjestelmän käyttöön. Järjestelmää ei ole otettu Suomessa käyttöön ja Suomi on periaatteessa suhtautunut siihen erittäin kriittisesti.

Päivystysaikojen osalta direktiivimuutoksella (uusi artikla 2 a) tähdätään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lääkärien päivystysaikoja koskevissa Simap, Jaeger ja Dellas –tapauksissa ottamien tulkintojen muuttamiseen. Komission arvion mukaan 23 jäsenvaltiota ei noudata tuomioistuimen linjaamaa tulkintaa lääkärien päivystyskysymyksessä.

Tasoittumisjaksojen osalta muutos poistaa nykyisen työehtosopimusten ensisijaisuuden (artikla 19). Tasoittumisjakso voidaan myös lailla pidentää 4 kuukaudesta 12 kuukauteen. Pidentämisen salliminen lakiteitse on kytketty opt outin käyttöön. Päällekkäisen jouston rajoittamiseksi ehdotetaan, että 12 kuukauden lakisääteinen tasoittumisjakso olisi käytettävissä vain sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa ei käytettäisi opt outia (artikla 22 a). Kuitenkin myös niille jäsenvaltioille, joissa opt out on otettu käyttöön, annetaan tietyin edellytyksin mahdollisuus pidentää 4 kuukauden tasoittumisjakso 6 kuukauteen (artikla 22a b-kohta).

Tietyistä ylitöistä annettavien korvaavien lepoaikojen osalta EYT:n oikeuskäytännön muuttava direktiivimuutos (17 artikla) on sama kuin Portugalin, Suomen ja  Itävallan ehdotus. Korvaavat lepoajat on annettava kohtuullisen ajan kuluessa, joka määritellään laissa tai työehtosopimuksessa tai työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa. EYT oli tulkinnut direktiiviä niin, että korvaavat lepoajat tulisi antaa välittömästi.

Opt out – mahdollisuus

Slovenian aikaansaaman yhteisymmärryksen opt out –lauseke (artikla 22) on olennaisilta osiltaan hieman löysempi kuin Portugalin ja Suomen ehdotus, joka oli hieman, mutta ei riittävästi, tiukempi kuin Itävallan aikainen ehdotus. Nyt ei enää edellytetä direktiivin 6 artiklasta poikkeamiseen jäsenmaassa olevia erityisiä tarpeita (specific needs).

Ehdotuksessa vain todetaan, että vaikka yleisenä periaatteena on se, että viikoittainen työaika saa olla enintään 48 tuntia ja että käytännössä on poikkeuksellista työskennellä pitempään, jäsenmaat voivat päättää olla soveltamatta direktiivin 6 artiklaa, mikäli ne toteuttavat tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden tehokkaan suojelun takaamiseksi.

Artiklassa siis on viittaus opt out –järjestelmän poikkeuksellisuudesta ja siitä, että säädettäessä asiasta lailla olisi sitä ennen kuultava asianomaisia työmarkkinajärjestöjä.

Direktiivin johdantolauseessa (9a ja 9b) todettaisiin lisäksi, että opt out -järjestelmä olisi poikkeus periaatteesta, jonka mukaan viikoittainen enimmäistyöaika on 48 tuntia laskettuna keskiarvona vertailujaksolla. Järjestely edellyttä työntekijän suostumusta sekä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden tehokata suojelua. Ennen käyttöönottoa olisi harkittava, takaisiko pidennetty vertailujakso tai muut direktiivin mukaiset joustot tarvittavan jouston.

Työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa, jotta voidaan todeta direktiivin määräysten noudattaminen (alakohta 1a f).

Sopimusta opt outista eli ylipitkistä työajoista ei saa tehdä työsopimusta solmittaessa eikä myöskään työsuhteen neljän ensimmäisen viikon aikana (alakohta 1a c). Tällainen sopimus olisi mitätön. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa kiellettiin sopimuksen tekeminen myös koeaikana, mikä olisi työntekijän suojan kannalta ollut tarpeellinen ratkaisu.

Opt outia koskevan sopimuksen tehnyt työntekijä ei voi työskennellä enempää kuin keskimäärin 60 tuntia seitsemän päivän jaksossa  kolmen kuukauden aikana (alakohta 1a d). Työehtosopimuksella tai työmarkkinaosapuolten välisellä muulla sopimuksella voidaan ylittää 60  tunnin raja (1a di). 65 tunnin enimmäistyöaikaa voitaisiin käyttää silloin kun työehtosopimusta ei ole ja päivystysaika, jona ei työskennellä , katsotaan työajaksi (1a dii). 

Työntekijään ei saa kohdistaa haitallisia seuraamuksia hänen kieltäytyessään sopimasta opt outista tai peruuttaessaan suostumuksensa opt outiin (alakohta 1a b.

Työntekijä voi peräytyä sopimuksesta ensimmäisen kuuden kuukauden aikana, jolloin peruutus tulee voimaan heti. Jos työntekijällä on koeaika niin suostumus voidaan peruuttaa kolmen kuukauden aikana koeajan päättymisestä (aikaa vähintään kuusi kuukautta). Tämän jälkeen työnantaja voi vaatia työntekijää noudattamaan enintään kahden kuukauden peruutusilmoitusaikaa (alakohta 1a e).

Työntekijöihin, jotka työskentelevät samalla työnantajalla yhdessä tai useammassa jaksossa 10 viikkoa tai vähemmän 12 kuukauden jaksossa, artiklan rajoituksia alakohdissa (1a cii) ja (1a d) ei sovelleta (alakohta 1b).

Uuden 24 a artiklan mukaan opt outia käyttävän jäsenvaltion on määräajassa (3 vuotta) työmarkkinajärjestöjä kuultuaan ilmoitettava komissiolle käytön perusteet, toimialat sekä työntekijöiden lukumäärä. Raportissa on myös tuotava esiin työmarkkinajärjestöjen kannat (alakohta 1a). Jos pitemmästä tasoittumisjaksosta on säädetty lailla, on myös tästä raportoitava, samoin kuin ratkaisun vaikutuksista työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen (alakohta 1b).

Komissio antaa määräajassa (4 vuotta) kertomuksen opt outin (artikla 22) käytöstä, perusteista sekä muista pitkiin työaikoihin vaikuttavista tekijöistä kuten lailla säädettyjen pitempien tasoittumisjaksojen käytöstä (artikla 19b).  Komissio tekee tarvittaessa ehdotuksia ylipitkien työaikojen vähentämiseksi (alakohta 2). Neuvoston tulee komission raportin pohjalta arvioida opt outin ja lailla säädettyjen tasoittumisjaksojen käyttöä. Ja lisäksi tämän arvioinnin tulosten pohjalta komissio voi määräajassa (5 vuotta) tehdä ehdotuksen direktiivin opt out- järjestelmän muuttamiseksi.

Komissio esitti opt outin käytön soveltamisehtojen tiukentamista jo työaikadirektiivin uudistamisehdotuksessaan. Euroopan parlamentti ja eräät jäsenmaat (ainakin 11 jäsenmaata) halusivat poistaa poikkeusmahdollisuuden kokonaan kolmen vuoden siirtymäajalla. Eräät jäsenvaltiot Iso-Britannia etunenässä, Saksan tukemana, ovat sitä kiivaasti vastustaneet. Iso-Britannia ei tähän mennessä ole hyväksynyt ehdotettuja opt outin käytön rajauksia.

Lyhyellä tähtäimellä opt out ei ole meille ongelma, sillä Suomi ei ole sitä ottanut käyttöön. SAK, STTK ja AKAVA ovat tukeneet EAY:n ja Euroopan parlamentin kantaa, jonka mukaan opt out –mahdollisuus tulisi poistaa direktiivistä, koska opt out vaarantaa direktiivin tarkoituksen eli työntekijöiden suojelun toteutumisen.

Päivystysajan uusi määritelmä

Ay-liikkeen kannalta direktiiviuudistuksen suurimmat ongelmat, tosin vasta pitemmällä tähtäimellä, liittyvät työajan määrittelyyn ja ehdotettuun uuteen päivystysaikaa (on-call time) koskevaan sääntelyyn. Ongelmallinen on myös ehdotus ylitöiden seurantaan liittyvistä vertailujaksoista.

Päivystysajan määritelmää koskevan muutoksen taustalla ovat Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisut (Simap ja Jaeger), joiden mukaan lääkäreiden fyysistä paikallaoloa edellyttävää päivystystä on kokonaisuudessaan pidettävä työaikana. Useissa jäsenmaissa syntyi huoli, että lääkäripäivystyksen lukeminen kokonaan työajaksi merkitsisi huomattavaa lääkärimäärän lisäystä.

Direktiivin muutosehdotuksen mukaan (artikla 2 a) päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei katsota työajaksi, ellei lailla tai työehtosopimuksella toisin määrätä.

Neuvosto pääsi tästä muutosesityksestä ajat sitten poliittiseen yhteisymmärrykseen. Euroopan ay-liike on katsonut, että koko päivystysajan, mukaan luettuna ajan, jona ei työskennellä, tulee olla työaikaa, koska silloin ollaan työnantajan käytettävissä.

Myös Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssään tekemän muutosesityksen mukaan koko päivystysaika tulisi katsoa työajaksi. Lainsäädännössä tai työehtosopimuksilla voitaisiin kuitenkin sallia, että päivystysaika, jona ei työskennellä, voitaisiin tietyin ehdoin laskea erityisellä tavalla suhteessa enimmäistyöaikaan.

Lyhyellä tähtäimellä direktiivimuutos ei aiheuttane ongelmia Suomessa. Koska kyseessä on vähimmäistason harmonisointia koskeva direktiivi, ehdotus ei välttämättä edellytä työaikalain muuttamista kuin ehkä lepoajan käsitteen osalta. Työaikalaissa ei ole säännöksiä päivystysajassa. Sen sijaan työmarkkinaosapuolet ovat voineet lain nojalla sopia työajan käsitteestä. Erityisesti kunnallisten lääkäreiden virkaehtosopimuksessa on ollut päivystysaikaa ja sen työajaksi lukemista koskevia määräyksiä.

Työajan tasoittumisjakso

Ay-liikkeen kannalta huolestuttava on myös työaikojen tasoittumisjaksojen eli ylitöiden seurantaan liittyvien vertailujaksojen pidentämistä koskeva muutosehdotus. Ehdotuksen mukaan (artikla 19) vertailujakso voitaisiin ”objektiivisista tai teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä” pidentää neljästä kuukaudesta 12 kuukauteen työehtosopimuksella tai lailla. Ehdotus poistaa työehtosopimusten ensisijaisuuden, joka nykydirektiivissä on.

Euroopan ay-liikkeen kannan mukaan työehtosopimusten ensisijaisuus tulisi edelleen säilyttää vertailujaksoja pidennettäessä. Niissä maissa, joissa työ- ja virkaehtosopimustie työmarkkinajärjestelmien luonteen tai käytännön ongelmien vuoksi eivät ole käytettävissä, voitaisiin toissijaisesti lailla pidentää seurantajakso 12 kuukauteen, jos se yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa katsotaan tarpeelliseksi.

Suomen eduskunnan kannanotot direktiivin uudistamisesta ovat olleet ay-liikkeen kannalta myönteisiä.

Euroopan parlamentin kannat

Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä kantansa 11.5.2005. Parlamentti edellytti mm. seuraavaa:

-  Opt outin käytölle tiukat edellytykset. Lisäksi opt out tulee poistaa kolmen vuoden siirtymäajalla uudistuksen voimaantulosta.

-  Koko päivystysaika (mukaan luettuna aika, jona ei työskennellä) tulee useimmissa tapauksissa lukea työajaksi. Jäsenvaltiot voisivat kuitenkin laskea erityisellä tavalla ei-aktiivisen päivystysajan viikoittaisen enimmäistyöajan noudattamiseen liittyen. Asiasta voitaisiin säätää lailla tai sopia työehtosopimuksin.

-  Työjaksojen jälkeen vastaavat korvaavat lepoajat tulee antaa lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaisesti.

-  Työajan laskennan vertailujakson eli tasoittumisjakson pidentämiselle parlamentti halusi tiukat ehdot. Pääsääntöisesti vertailujaksojen pidentämisestä voitaisiin sopia työehtosopimuksin. Toissijaisesti pidentämisestä voitaisiin säätää lailla silloin kun työntekijöitä eivät koske työehtosopimukset tai muut työmarkkinaosapuolten väliset sopimukset. Tällöin edellytettäisiin lisäksi, että jäsenvaltio ryhtyy tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että työnantaja tiedottaa työntekijöille ja/tai edustajille ja kuulee näitä ehdotetun työaikamallin käyttöönotosta ja siihen tehtävistä muutoksista. Työnantajan on lisäksi ryhdyttävä tarvittaviin toimiin estääkseen ja/tai korjatakseen kaikki terveys- ja turvallisuusriskit, jotka voivat liittyä ehdotettuun työaikamalliin.

-  Työntekijän tehdessä työtä useamman työsuhteen perusteella, työajat olisi laskettava yhteen 48 tunnin sääntöä sovellettaessa (Huom: tämän ns. kahden työsuhteen problematiikan osalta Suomessa on oltu sillä kannalla, että direktiiviin ei tältä osin tehtäisi muutoksia, vaan nykytilanne säilytettäisiin. Tämä tarkoittaisi, että nykyinen tulkinta, jonka mukaan työaikoja valvotaan vain kunkin työsuhteen osalta, säilyisi.)

-  Työ- ja perhe-elämän vaatimusten huomioon ottaminen.

Parlamentin raportöörinä toimi PES-ryhmän Alejandro Cercas, joka saanee saman tehtävän myös toisessa käsittelyssä, sikäli kuin neuvosto joulukuussa yhteiseen kantaan pääsee.

Euroopan ammattiyhdistysliikkeen kannat

EAY on korostanut, että muutosesitykset päivystysaikojen ja tasoittumisjakson osalta uhkaavat toteutuessaan työntekijöiden työaikasuojelua.

Ay-liike on tukenut edellä käsiteltyjä Euroopan parlamentin 11.5.2005 hyväksymiä muutosesityksiä. EAY:n mielestä EP:n ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä kompromissi muodostaisi tasapainoisen pohjan direktiivin uudistamiselle. Parlamentin kantoja ei jatkovalmistelussa ole juurikaan otettu huomioon, vaikka kysymyksessä on yhteispäätösmenettelyssä säädettävä direktiivi (jolloin parlamentilla viime kädessä on mahdollisuus hylätä direktiivi).

Myöskään itsenäisessä asemassa olevia ylempiä toimihenkilöitä koskevan poikkeusmahdollisuuden täsmentäminen ei ole saanut neuvos­tossa kannatusta parlamentin esittämällä tavalla.

Loppusuora

Kun neuvosto nyt Slovenian esityksestä saavutti yhteisen kantansa, pääsee Euroopan parlamentti uudistusta käsittelemään. EAY valmistautuu virittelemään parlamentin kanssa samanlaista yhteistyötä, joka palveludirektiivin kohdalla johti ay-liikkeen kannalta myönteiseen lopputulokseen.

Palveludirektiivin kohdalla neuvosto otti pitkälle huomioon parlamentin tekemät muutosesitykset. Työaikadirektiiviä koskevien muutosesitysten osalta tilanne on tähän mennessä ollut päinvastainen. Tämän vuoksi parlamentin toisessa käsittelyssä saattaisi olla mahdollista saada aikaan EAY:n tavoittelemia muutoksia.