Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen
suuri jaosto antoi tiistaina 17.4.2007 autonnostinjuttua koskevan
tuomion (asia C-470/03, A.G.M.-COS.MET Srl v. Suomen valtio ja Tarmo
Lehtinen). EYT katsoi,
että valtion virkamiehen virassaan antamien lehdistö- ja
televisiolausuntojen aiheuttamat vahingot luetaan valtion syyksi ja
korvattaviksi. Tuomioistuin jätti ottamatta kantaa siihen, onko
autonnostin konedirektiivin vastainen vai ei, koska Suomi ei ollut
ryhtynyt direktiivin edellyttämiin kieltotoimiin.
STM:n työsuojeluosaston yli-insinööri oli selvitystensä perusteella
pitänyt italialaisen valmistajan Suomessa markkinoimia eräitä
autonnostimia vaarallisina ja konedirektiivin vastaisina.
Työsuojeluosaston johto oli kuitenkin eri mieltä eikä ryhtynyt
markkinavalvontatoimiin tuotteen poistamiseksi markkinoilta.
Yli-insinöörin julkisuudessa esittämät kriittiset käsitykset nostimien
turvallisuudesta ja ay-liikkeen toimet vaikuttivat osaltaan siihen,
että AGM:n autonostinkauppa hyytyi. Italialainen yritys katsoi, että
tuotteiden vapaata liikkumista turvaavaa yhteisön oikeutta olisi
rikottu. Tämän vuoksi yritys vaati korvauksia Suomelta ja
yli-insinööriltä. Suomalainen tuomioistuin pyysi EYT:ltä
ennakkoratkaisua autonnostimien konedirektiivin mukaisuudesta ja siitä
onko Suomen valtio mahdollisesti EY:n säännösten vastaisesti
menetellessään aiheuttanut yritykselle vahinkoa, joka tulisi korvata.
Viimeistään oikeudenkäynnin kuluessa kävi täysin selväksi, että
kyseessä olevat AGM:n Suomeen maahantuodut autonostinmallit eivät täytä
konedirektiivin 98/37/EY olennaisia turvallisuusvaatimuksia (koneita
koskeva jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu
direktiivi). Tällä kannalla olivat mm. sekä Euroopan komissio että ns.
EY:n konekomitea ja tyyppihyväksyntöjä myöntävien laitosten
tulkintasuositus.
EYT päätyi tuomiossaan eräässä mielessä erikoiseen, joskin
sisämarkkinoiden toimintaperiaatteiden mukaiseen, ratkaisuun.
Tuomioistuin ei jäljempänä lyhyesti esiteltävillä muodollisilla
perusteilla itse ottanut ollenkaan kantaa siihen olivatko autonnostimet
direktiivin mukaisia vai eivät. Koska autonnostin oli saanut
tyyppihyväksynnän Italiassa, eikä Suomi ollut ryhtynyt toimiin nostimen
poistamiseksi markkinoilta, niin tuomioistuin lähti pohtimaan
kysymyksiä oliko yli-insinöörin lausumat katsottava valtion
virallisiksi kannanotoiksi ja syntyisikö tässä tapauksessa
vahingonkorvausvelvollisuus.
Suomen viranomaisten toiminnan vaikutus
Varsin erikoista tässä tapauksessa oli nimenomaan Suomen viranomaisten
toiminta. Työsuojeluviranomaisten menettely käytännössä aiheutti
oikeusjutun ja johti EYT:n tuomiossa esittämiin lopputuloksiin. Pääasia
eli autonnostimien turvallisuus jäi muodollisilla perusteilla syrjään.
Jos STM olisi kunnolla tutkinut autonnostimien direktiivin mukaisuuden,
ei oikeusjuttua tässä muodossa olisi syntynytkään.
Jatkotoimet tarpeen
Autonnostimien direktiivin vastaisuus on nyt EY:n sisäisillä
menettelyillä sinänsä selvitetty. Ay-liikkeen kannalta on tärkeätä
saada aikaan, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimiin ja saattavat
nostimien direktiivin mukaisuuden komission käsiteltäväksi. AGM:n
nostinten nykytilanne on selvitettävä ja käytössä olevien nostimien
osalta ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin. Mikäli työsuojeluosasto ei
edelleenkään ryhdy direktiivin (7 artikla 1 kohta) edellyttämiin
toimiin, suomalaisen ja eurooppalaisen ay-liikkeen on tarpeen harkita
yhteydenottoa komissioon virallisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Myös
komission rooli asiassa on hieman erikoinen, sillä se on ollut
passiivinen, vaikka on pitänyt nostinta direktiivin vastaisena.
Komission tehtävänähän on valvoa direktiivin noudattamista.
Konedirektiivi pyrkii sekä suojaamaan turvallisuusvaaroilta (3 artikla)
että estämään toimet, joilla rajoitettaisiin yhteisön sisäistä kauppaa
silloin kun tuotteet ovat direktiivin mukaisia (4 artikla). Suomeen
tuodut nostimet oli varustettu direktiivissä säädetyllä
CE-vaatimustenmukaisuusmerkinnällä (5 artikla). Tällöin syntyy ns.
vaatimustenmukaisuusolettama. Sen voimassa ollessa tuotteiden vapaata
liikkuvuutta ei saa rajoittaa. Olettama ei kuitenkaan merkitse sitä,
että jäsenvaltion eivät voisi ryhtyä kieltotoimiin, kun vaaroja
ilmenee. Direktiiivi nimenomaan edellyttää, että jäsenvaltioiden on
ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin vaarallisten koneiden poistamiseksi
markkinoilta (3 ja 7 artikla), vaikka niille jossain maassa olisi
annettu CE-merkintä. Lisäksi näistä toimista on viipymättä ilmoitettava
komissiolle.
Suomen toimivaltaiset viranomaiset eivät kuitenkaan jäljempänä mainitun
tapahtumakulun vuoksi olleet todenneet vaarallisuutta eivätkä ryhtyneet
toimiin nostimien poistamiseksi markkinoilta. Niinpä silloin
vaatimustenmukaisuusolettamaa edelleen sovellettiin eikä tuotteen
markkinoilla oloon saanut puuttua (ks. tuomion kohdat 60-65 ja 74
kohta).
Työsuojeluosastolla ei luotettu asiantuntemukseen – lisäselvityksiä ei teetetty
Tapauksen tausta oli se, että Suomessa markkinoitujen autonnostimen
käytössä oli sattunut ongelmia, mm. matkailuvaunu oli pudonnut
nostimesta, kun sen nostovarsien turvalukitus oli antanut periksi.
STM:n työsuojeluosasto aloitti vuonna 2000 markkinavalvontamenettelyn,
jossa asiantuntijana oli mukana osaston yli-insinööri. Yli-insinööri
oli tutkimustensa perusteella sitä mieltä, että nostinmalli on
vaarallinen ja direktiivin vastainen. Ongelmana oli, että nostin oli
turvallinen vain jos ajoneuvo ajettiin sen päälle tietyssä suunnassa
ja noudatettiin painotaulukoiden ohjeita. Käyttöohjeissa asetettiin
tämän mukaisesti rajoituksia mm. sille, miten päin ajoneuvo tuli ajaa
nostimelle. Yli-insinööri katsoi, että tällaisia rajoituksia ei salli
direktiivi eikä nimenomaisesti sen täytöntöönpanoa ohjaava standardi EN
1493.
Tutkimusten tuloksena esitettiin STM:n työsuojeluosaston
osastopäällikölle, että AGM-nostimien markkinointi ja käyttöön
luovuttaminen pitäisi kieltää Suomessa. Osastopäällikkö oli kuitenkin
eri mieltä ja palautti asian uudelleen valmisteltavaksi. Yli-insinööri
siirrettiin pois jatkovalmistelusta sillä perusteella, että tämä oli
julkisuudessa esittänyt ministeriön virallisesta kannasta poikkeavia
käsityksiä.
Lisäselvityksiä nostimien turvallisuudesta ei STM teettänyt. Vuonna
2001 työsuojeluosaston teki asiassa päätöksen, jonka mukaan asiassa ei
ollut tullut esille sellaisia seikkoja, joiden johdosta ministeriön
olisi ryhdyttävä autonnostimien valmistajaa tai maahantuojaa vastaan
markkinavalvontatoimiiin. Sen sijaan yli-insinöörille annettiin
toimintansa johdosta varoitus.
Kanne Suomen valtiota ja yli-insinööriä vastaan
AGM puolestaan nosti Tampereen käräjäoikeudessa kanteen Suomen
valtiota ja yli-insinööriä vastaan. Siinä vaadittiin korvauksia
liikevaihdon ja liikearvon menetyksestä Suomessa ja muualla Euroopassa.
Vaatimuksia AGM perusteli sillä, että sen liikevaihto Suomessa ja
muualla Euroopassa laskenut huomattavasti sen vuoksi, että
yli-insinööri oli esittänyt julkisuudessa “yksipuolista, virheellistä
ja harhaanjohtavaa tietoa” yrityksen autonnostimista eikä ministeriö
ollut riittävästi oikaissut tietoja. Yrityksen mielestä autonnostimet
olivat direktiivin mukaisia kun niille oli italialainen luokituslaitos
antanut CE-merkinnän. Yritys katsoi, että autonnostin on turvallinen,
jos sen käyttöohjeita ja painotaulukoita noudatetaan. Yritys oli
ohjastanut käyttäjiä ajamaan ajoneuvon nosturiin oikeassa suunnassa ja
suositellut alentamaan nimelliskuormitusta.
Komissio: autonnostin direktiivin vastainen
EYT:n käsittelyssä komissio oli päätynyt samalle kannalle kuin
yli-insinööri nostimen direktiivin mukaisuudesta. Komissio katsoi,
että kyseessä on raskaan kuorman alla työskentelyn vuoksi ns. erityistä
vaaraa aiheuttava kone. Kun AGM oli kiistänyt direktiivin
täytäntöönpanoa ohjaavan standardin merkityksen, komissio totesi, että
eurooppalainen standardi osoittaa teknisen kehityksen nykytason, jossa
autonnostimet kestävät epäedullisimpien kuormausasentojen mukaisen
kuorman riippumatta ajosuunnasta. Komissio kritisoi, että kyseinen
nostin edellyttää määrättyä ajosuuntaa ja turvautumista
nostotaulukoiden käyttöön. Kyseinen laite oli suunniteltu ottamatta
huomioon sitä riskia, joka liittyy “ennakoitaviin normaalista
poikkeaviin tilanteisiin”. Komissio huomautti vielä, että
autonnostinten markkinat ovat hyvin kilpailtu alue ja että näiden
“keveiden” autonnostinten valmistajat ovat valloittaneet
markkinaosuuksia niiden valmistajien kustannuksella, jotka ovat
valmistaneet nostimensa yhdenmukaistetun standardin mukaissti. Mitään
teknistä tai taloudellista estettä ei ole raktentaa direktiivin
olennaiset vaatimukset täyttävä ajoneuvonostin.
Luonnosteltakoon vielä vastaus kysymykseen niille, jotka edelleen
ihmettelevät miten tässä näin kävi. Eli miten ihmeessä EY-tuomioistuin
onnistui välttämään vastaamasta kysymykseen autonostimen direktiivin
mukaisuudesta. Julkisasiamieskin oli ratkaisuehdotuksessaan pitänyt
laitetta direktiivin vastaisena. Tuomioistuimen ratkaisu osoittaa
sisämarkkinamekanismin toimintaperiaatteiden, siis jäsenvaltioiden
aseman ja vastuun, joita EYT kunnioittaa. Tuomioistuin ei ota ko.
laitteen direktiivinmukaisuutta suoraan ratkottavakseen, jos
jäsenvaltio ei ole tehnyt direktiivin 7 artiklan mukaista
kieltopäätöstä ja siirtänyt asiaa komission ratkaistavaksi.
Saamieni tietojen mukaan AGM jatkaa edelleen autonnostimien
markkinointia Eurooppaan ja kolmansiin maihin, joskin Suomeen
maahantuonti on nyt lopetettu. Nimeänsäkin vaihtanut maahantuoja
ilmoitti asiakkailleen siirtyvänsä laatutuotteiden markkinointiin.
Tässä jutussa on siten tässä vaiheessa päädytty siihen, että pääasia
eli autonnostimien turvallisuus on sivuutettu. Sen sijaan Suomen
viranomaisten oman toiminnan johdosta keskustelu on ohjautunut siihen,
että onko Suomen valtio ja turvallisuutta selvitellyt yli-insinööri
korvausvastuussa autonnostimien laskeneen markkinaosuuden aiheuttamasta
vahingosta.
