Raportti: Lakimies Maria Löfgren-Toivonen AKAVA ry
ETUCin tutkimuslaitos ETUI-REHS järjesti 13. maaliskuuta 2007 seminaarin aiheesta "What Flexicurity for what Purpose?" Seminaarissa puitiin komission antaman työoikeuden vihreän kirjan linjauksia ja eurooppalaisen työoikeuden tulevaisuutta Lissabonin strategian toteuttamiseksi. Vihreä kirja korostaa ajatusta työelämän joustojen ja turvallisuuden yhdistämisestä. Seminaarissa oli alustajina sekä ETUCin että kansallisten palkansaajajärjestöjen edustajia ja myös akateemisia puheenvuoroja kuultiin.
Näkökulmaa seminaarissa leimasi voimakas komissioon kohdistuva kritiikki. Vihreää kirjaa arvosteltiin tasapaksuksi ja näköalattomaksi koosteeksi, josta puuttuvat sekä kunnianhimo että konkreettiset ehdotukset. Komission yritystä avata keskustelu ei pidetty aitona vaan työntekijöiden kannalta huonoon lopputulokseen johdattelevana. Komission edustajan päinvastaisista vakuutteluista huolimatta puolueettomuudesta ei tullut minkäänlaista näyttöä. Vihreän kirjan kommentoimiseen tarkoitettu avoin kansalaiskeskustelu päättyy maaliskuun lopussa. Nähtäväksi jää, missä määrin palkansaajaliikkeen painotukset otetaan huomioon.
Flexicurity eli suoraan käännettynä lähinnä "joustoturva" on vaikeasti määriteltävä työelämän käsite, joka pyrkii yhdistämään joustavuuden ja turvallisuuden. Määriteltävyyttä heikentää paitsi jouston ja turvan moniportaisuus myös joustoon ja turvaan liittyvien järjestelmien erilaisuudet eri jäsenmaissa. Joustoturvaa ei välttämättä ymmärretä yhteneväisesti. Jäsenmaiden erilaisuuden huomioon ottaminen, eri järjestelmien toimintamekanismien ymmärtäminen ja maakohtaisten hyvien käytäntöjen tutkiminen ovat välttämättömiä edellytyksiä joustoturvan toteuttamisessa.
Seminaarissa kritisoitiin sitä, että komissio näkee työsuhdeturvan tason heikentämisen johtavan työllisyyden kasvuun. Tutkimusten valossa työllisyydellä ja työsuhdeturvan tasolla ei näyttäisi olevan selkeää yhteyttä. Tähän ETUCin näkemykseen yhtyi myös seminaariin osallistunut OECD:n edustaja.
ETUC painotti puheenvuoroissaan kilpailun lisääntymisestä johtuvaa työelämän ongelmien kaksikerroksisuutta. Työmarkkinoiden keskiössä on perinteinen, vakiomuotoinen ja vakituinen työsuhde. Joustotarpeet ovat muovanneet osittain hallitsemattomasti epätyypillisiä työntekosopimuksia, joilla on taipumus kasautua muutoinkin heikommassa asemassa oleville työntekijöille. Tällaisia ovat mm. nuoret, naiset ja maahanmuuttajat. Ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu epätyypillisiin työntekosopimuksiin vaan heijastuvat yhtälailla vakiomuotoisiin työsuhteisiin lisääntyvinä ja hallitsemattomina joustoina.
Yhtenä keinona ratkaista ongelmia esitettiin lainsäädännöllisen ennakoitavuuden lisäämistä. Tähän tarvitaan työoikeuden aseman pikaista vahvistamista ja vähimmäisehtojen määrittelemistä lainsäädännöllä.
ETUC kritisoi komission rajoittavan keskustelun vain individuaalisen työoikeuden alueelle, kun taas työoikeuden kollektiivinen puoli unohdetaan. Kollektiivisessa työoikeudessa korostettiin työehtosopimusten kahta eri ulottuvuutta. Paitsi työsuhteiden sääntelylähteenä työehtosopimukset voivat toimia myös erinomaisena väylänä vaikuttaa muutosprosesseihin antaessaan keinoja yritysdemokratiaan ja työntekijöiden osallistumisoikeuksiin. Varovasti sivuttiin malleja, jotka Suomessa ymmärretään lähinnä paikallisena sopimisena.
Seminaarista jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi se, että ETUC kyllä peräänkuuluttaa voimallisesti uusia keinoja eurooppalaisen työoikeuden kehittämiseksi mutta sen oma panos uudistusten tiellä jää sangen hedelmättömäksi. Pelkällä murskaavalla kritiikillä ei edistetä eurooppalaisten arvojen toteutumista työmarkkinoilla. Aika olisi kypsä aidolle yhteistoiminnalle. Siihen pitää olla valmiuksia myös eurooppalaisen työmarkkinakeskustelun osapuolilla.
