2007

20.12.2007 13.54

Jari Hellstenin väitöstilaisuuden lektio ja väitöskirja


Palkansaajajärjestöjen EU-edustuston tiedote 20.12.2007

Jari Hellsten väitteli oikeustieteen tohtoriksi perjantaina 14.12.2007. Kolmesta artikkelista ja yhteenvedosta koostuvan väitöskirjan otsikko on "From Internal Market Regulation to European Labour Law".   Vastaväittäjänä oli Lontoon yliopiston Kings Collegen professori Brian Bercusson, joka on alallaan Euroopan kärkinimiä. Kustoksena toimi professori Niklas Bruun. Alla on Jari Hellstenin väitöstilaisuudessa pitämä kiinnostava suomenkielinen lectio praecursoria.

Jari Hellstenin väitöskirja koostuu neljästä artikkelista. Niiden kantavana teemana on toisaalta taloudellisten ja toisaalta sosiaalisten tai työoikeudellisten näkökohtien suhteen kuvaaminen. Artikkeleiden otsikot ja sivumäärät ovat seuraavat:
 
  • On Social and Economic Factors in the Developing European  Labour Law; Reasoning on Collective Redundancies, Transfer  of Undertakings and Converse Pyramids     III + 67 
  • On the Social Dimension in Posting of Workers; Reasoning on Posted Workers Directive, Wage Liability, Minimum Wages and Right to Industrial Action    VII + 139 
  • On the Social Dimension in the Context of EC Competition Law;  Reasoning on Albany, Article 86(2) EC, and the Finnish  Earnings-Related Pension Scheme TEL under Article 86(2)   VII + 90 
  • Synthesis) Article: From Internal Market Regulation to ordre communautaire social;  Reasoning on European Labour Law       II + 121 

Hellstenin väitöskirjan ensimmäinen artikkeli käsittelee työoikeuden kehitystä Euroopan yhteisön syntyvaiheissa ja erityisteemana ovat sisämarkkinaperustein 1970-luvulla säädetyt joukkovähentämisdirektiivi ja liikkeenluovutusdirektiivi. Artikkelissa myös kritisoidaan ns. käännettyjen pyramidien teoriaa, jonka mukaan työelämän sääntely yhteisössä olisi ennalta määrätysti alisteista taloudellisille näkökohdille.

Väitöskirjan toinen artikkeli käsittelee yhteisön direktiiviä, joka koskee työvoiman lähettämistä toiseen jäsenvaltioon työhön. Lähetettyihin työntekijöihin on sovellettava vähintään työntekovaltiossa voimassa olevia palkkamääräyksiä, jotka rakennusalalla määräytyvät suoraan yleissitovissa työehtosopimuksissa. Yhteisön tuomioistuimen käsittelyssä olleen Ruotsin Laval/Vaxholmin –tapauksen pohjalta Hellsten erittelee työtaisteluoikeuden asemaa EU-oikeudessa ja päätyy siihen, että Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n piirissä määriteltyä työtaisteluoikeutta tulee kunnioittaa myös Euroopan yhteisön sisämarkkinavapauksia (tavaroiden, työvoiman, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus) sovellettaessa.

Kolmas artikkeli käsittelee sosiaalisia näkökohtia yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisessa. Hellsten tarkastelee työehtosopimusten ja kilpailusääntöjen suhdetta varsinkin hollantilaisen Albany –tapauksen valossa. Tämän ohella hän analysoi yhteisön perustamissopimuksen sisältämää ns. varaventtiilisäännöstä, jonka nojalla yleishyödylliset palvelut voidaan vapauttaa kilpailusäännöistä. Hellstenin johtopäätös on, että oikeuskäytännön mukaan vapautusperusteeksi kelpaa myös palvelujen sosiaalinen luonne. Kansalliseen oikeuteen sovellettu johtopäätös on, että työeläkejärjestelmän (TEL) eräät kilpailua rajoittavat osatekijät (yhteinen laskuperustekorko ja työeläkemaksu) tulisi katsoa yhteisöoikeudellisesti hyväksytyiksi.

Väitöskirjan laajassa yhteenvetoartikkelissa Hellsten esittää yhteisön sisämarkkinasäännösten ja työelämän kollektiivisten oikeuksien suhteen määrittelylle uudentyyppistä lähtökohtaa (”yhteisön työoikeudellinen järjestys”). Sen mukaan myös Euroopan neuvostossa ja Kansainvälisessä työjärjestössä omaksutut periaatteet ja perusoikeudet, yhdessä yhteisöoikeudellisen työehtojen parantamisen ja syrjimättömyyden periaatteen sekä yhteisössä vahvistettujen perusoikeuksien kanssa, ovat yhteisössä myös oikeudellista sitovuutta omaavassa asemassa. Tämän mukaisesti yhteisössä tulee myös työtaisteluoikeutta suojata perusoikeutena. Tämä oli keskeinen ratkaisun kohde ja myös tuomion olennainen sisältö tuoreissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa Vikingin ja Lavalin tapauksissa.

Viking Linen oikeustapauksessa C-438/05 oli kyse suomalaisen varustamon aluksen ulosliputtamisesta Viroon sekä siihen liittyvästä uuden miehistön palkkauksesta, ks. myös EU-edustuston tiedote 11.12.2007. Lavalin oikeustapauksessa C-341/05 puolestaan oli kyse saartotoimista, joilla pyrittiin painostamaan työntekijöitä Ruotsiin lähettänyt latvialainen Laval-yritys noudattamaan rakennusalan työehtoja ja solmimaan liityntäsopimus alan työehtosopimukseen, ks. myös EU-edustuston tiedote 18.12.2007.

Lectio-puheenvuorossaan (Vikingin tuomion antamisen jälkeen) Jari Hellsten saattoi viitata, että hän oli tutkimuksensa tuloksissa pitkälti kyennyt ennakoimaan EYT:n Vikingin ratkaisun keskeiset linjaukset, jotka siis vastasivat väitöskirjan artikkeleiden johtopäätöksiä: Euroopan Unioni ei ole vain taloudellinen kokonaisuus vaan sillä on myös sosiaalinen päämääräänsä ja politiikkansa. Myös kansainvälisen oikeuden lähteisiin,  erityisesti ILO:n yleissopimukseen nro 87 tukeutuminen työtaisteluoikeudessa vastasi Hellstenin tuloksia. Hellsten samaten ennakoi, että tuomioistuin ankkuroituu lakko-oikeuden käytännön soveltamisessa perinteiseen sisämarkkinaoikeuteen ja siten myös yhteisöoikeuden suhteellisuusperiaatteeseen. Väittelijä ennakoi myös sen, että lakko-oikeuden jääminen direktiivillä tapahtuvan yhteisösääntelyn ulkopuolelle (vrt. keskustelu EY-sopimuksen 137.5 artiklasta) ei ole työtaisteluoikeuden pitävä suoja. Suhteessa sisämarkkinavapauksiin työtaisteluoikeuden tehokas suoja voi rakentua vain yhteisöoikeuden sisällä. Hellsten toteaa, että siinä varsinkin suhteellisuusperiaatteen osalta riittää täsmentämistä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Jari Hellstenin on tarkoitus väitöskirjansa pohjalta jatkaa keskustelua Vikingin ja Lavalin työtaistelutuomioista. Tämä keskustelu toivottavasti vielä johtaa laajempaan kansainväliseen jakeluun tarkoitettuun painettuun päivitettyyn versioon hänen väitöskirjastaan.

Väitöskirjan löytää alla olevasta nettiosoitteesta:

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/29178/frominte.pdf?sequence=1

Jos osoite ei jostain syystä toimi, väitöskirjan voi hakea myös googlesta Jari Hellstenin nimellä ja sanalla dissertation. Tällöin ensimmäinen osuma vie Helsingin yliopiston E-thesis -palveluun, jossa kirja on. Yliopiston E-thesis palvelun kotisivulla on myös kirjan suomenkielinen esittelyteksti, jota olen edellä siteerannut.

--
Jorma Rusanen
Director
The Finnish Trade Unions Representation to the EU
FinUnions (KEY-Finland)
Boulevard du Roi Albert II, 5
B-1210 Brussels - Belgium
Tel +32 2 203 12 38
Fax +32 2 203 11 37
Mobile +358 40 5485661
jrusanen@fin.etuc.org / www.finunions.org



OTK Jari Hellsten

Lectio praecursoria, 14.12.2007

 Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, hyvät kuulijat.

 Lektiossani pyrin palvelemaan kuulijoitani paitsi suomen kielellä, myös kirjaani verrattuna astetta kansallisemmalla otteella.

 Tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Euroopan Talousyhteisön, sittemmin Euroopan yhteisön ja unionin perustamisesta. Aikaa on kulunut riittävästi arvioidaksemme, minkälaista työoikeutta tämä nyt 27 maan yhteisö on tuottanut ja ehkä tuottamassa, sekä mikä on sen työoikeuden suhde taloudellisiin sisämarkkinavapauksiin ja kilpailusääntöihin.

 Federico Mancini, edesmennyt työ- ja valtiosääntöoikeuden professori sekä julkisasiamies ja tuomari Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, totesi v. 1985, miten yhteisön ”perustajaisillä” – tai komissiolla ja ministerineuvostolla Brysselissä – ei milloinkaan ollut tarkoituksena, ei ainakaan päällimmäisenä tarkoituksena, uudistaa sellaisen ihmisen kohtaloa, joka myy omaa työtään. Yhteisön taloudellis-oikeudellinen järjestys rakentui funktionalistiselle integraatiokonseptille, jonka mukaan oli luotava myös työehtojen kohentumiseen johtavat sisämarkkinat, mutta varsinainen työelämän normitasoinen sääntely jätettiin aluksi jäsenmaiden asiaksi. Juuri työehtosopimusjärjestelmän ja työoikeuden osalta yhteisö tyytyi perustamissopimuksensa mukaan löyhään yhteistyöhön. Lähinnä kuriositeettina Ranskan vaatimuksesta sukupuolten palkkatasa-arvon oikeudellinen perusta laskettiin jo v. 1957 perustamissopimuksessa, minkä taustalla vaikutti vähintään yhtä paljon kilpailutasapainon säilyttäminen tai luominen kuin tasa-arvo sinänsä, siis yleisenä ihmisoikeutena. Omaa työtään myyvien, tässä siis työvoiman, oikeudeksi tuli vapaa liikkuvuus työhön toiseen jäsenvaltioon, mikä oli lähinnä oikeuden kaapuun puettu, talouselämän hyväksi koettu ja yhteisöoikeudelle perustavanlaatuinen periaate.

 Vuosien mittaan tilanne on radikaalistikin muuttunut. 1970-luvun öljykriisi ja keskeisissä jäsenvaltioissa, juuri Saksassa ja Ranskassa, muuttuneet poliittiset suhdanteet johtivat sisämarkkinasääntelyn nimissä ja oikeudellisessa kehyksessä yhteisön direktiivien antamiseen mm. työvoiman joukkovähentämisestä ja henkilöstön asemasta liikkeenluovutustilanteissa. Perustamissopimusta ei tällöin muutettu, jolloin uusien direktiivien motiiviksi jäi yhteisön lainsäätäjän arvojen muutos. Yhteisön oikeus osoitti jo tuolloin elastisuutta ja muutoskykyä vain uusien tulkintojenkin kautta. Eräs muutoksen osoitus oli EY-tuomioistuimessa v. 1976 vahvistettu perustamissopimuksen sukupuolten palkkatasa-arvomääräyksen välitön oikeusvaikutus, mikä takasi lentoemäntä Michelle Defrennelle saman palkan kuin hänen miespuolisella kollegallaan. Syntyi uutta tasa-arvo-oikeutta pohjoismaisenkin mittapuun mukaan.

Vuoden 1987 sisämarkkinauudistuksen yhteydessä myös Euroopan sosiaalinen ulottuvuus nosti päätään. Työsuojeluasiat siirrettiin määräenemmistöpäätäntään, mikä johti myöhemmin työaikadirektiiviin. Keskusteltiin työoikeuden jonkinasteisesta harmonisoinnistakin, tämän päivän mielessä ymmärrettävästi ilman tulosta. Yhteisötason työmarkkinatoiminnan perusta kuitenkin saatiin aikaan, perustamissopimuksen muutosta myöten. Työelämän perusoikeuksista hyväksyttiin v. 1989 11 jäsenvaltion yhteinen, olkoonkin oikeudellisesti sitomaton peruskirja, mikä pohjusti tulevaa työoikeuskehitystä. Maastrichtin sosiaalisopimus v. 1992 merkitsi työelämän sääntelyn ja yhteisön työoikeuden kehityksen käännekohtaa. Vaikka Iso-Britannia ei yhtynyt siihen, muut silloiset jäsenvaltiot kodifioivat Maastrichtin sosiaalisopimuksessa aiempaa olennaisesti laajemmat mahdollisuudet työelämän sääntelyyn määräenemmistöllä ja toisaalta työmarkkinasopimuksin. Näitä mahdollisuuksia myös käytettiin, siis juuri yritysneuvostodirektiivin muodossa v. 1994. Tuossa vaiheessa puhtaasti työoikeudellisia yhteisön direktiivejä oli jo lähemmäs kymmenkunta ja aktiivisesti valmisteltiin mm. direktiiviä työehdoista lähetettäessä työvoimaa toiseen jäsenvaltioon. Tuo valmistelu koski välittömästi työehtosopimusten yleissitovuutta rakennusalalla ja välillisesti kaikilla ammattialoilla. Tällaiseen työoikeusyhteisöön Suomikin liittyi, vahvana tausta-ajatuksena kuitenkin Maastrichtin sosiaalisopimuksen määräys siitä, ettei direktiivejä anneta palkoista, yhdistymisvapaudesta, lakko-oikeudesta tai oikeudesta työsulkuun. Monet näkivät siinä myös aktiivisen toimivaltanormin, eli ettei yhteisö myöhemminkään voisi näistä alueista säätää, siis muun oikeusperustan varassa.

Hallituksen vaihdoksen myötä Iso-Britannia yhtyi perustamissopimuksen työoikeudelliseen kodifiointiin v. 1997 Amsterdamin sopimuksessa. Kun sopimuksen 136 artiklaan sisällytettiin viittaus yhteisön v. 1989 sosiaalisten oikeuksien peruskirjaan ja Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, yhteisön työoikeudelle saatiin itse yhteisöoikeuteen ankkuroitu perusoikeuskirjaus. Yhteisön v. 2000 perusoikeuskirjan kautta perusoikeusulottuvuus eteni, perusoikeuskirjan ollessa yhteisön tuomioistuimen kesästä 2006 lähtien tunnustama oikeuslähde. Perusoikeuskirjassa henkilöstön informointi- ja konsultointioikeudet sekä oikeus työehtosopimusneuvotteluihin ynnä työtaisteluoikeus saivat perusoikeusstatuksen. Eilen perusoikeuskirjan tuleva oikeudellinen sitovuus – Iso-Britanniaa ja Puolaa lukuun ottamatta - sai vahvistuksensa yhteisön huippukokouksessa. Sen lopullista sinettiä toki merkitsee vasta uuden unionisopimuksen ratifiointi ja voimaantulo v. 2009.

Työsuojeludirektiivit pois lukien yhteisön työoikeuden informointia ja konsultointia, työoloja ja –ehtoja sekä tasa-arvoa (laajassa mielessä) koskevia direktiivejä on tätä nykyä lähemmäs 30. EU:n oikeusjärjestyksen osana ne heijastavat vähittäistä ja tilkkutäkkimäistäkin kehitystä, jonka leimallinen piirre toisaalta on kollektiivisen työoikeuden muun työoikeuden olemukseen verrattuna alikehittynyt luonne. Väitöskirjassani käsittelen työoikeusjärjestyksen valittuja elementtejä eli sisämarkkinaperusteilla säädettyjä joukkovähentämis- ja liikkeenluovutusdirektiivejä, niin sanottua lähetettyjen työntekijöiden direktiiviä, sosiaalista ulottuvuutta yhteisön kilpailusäännöissä ja synteesiosassa hahmotelmaa erityisesti yhteisön kollektiivisen työoikeuden perusperiaatteeksi, paradigmaksi. Kantavana teemana on sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien suhteen kuvaus, mikä kolmen ensimmäisen artikkelin osalta kulkee EU-oikeudellisen positivismin polkuja. Synteesiosan paradigman ”yhteisön työoikeudellinen järjestys” (ordre communautaire social) hahmottelussa voi nähdä myös luonnonoikeudellisia juuria kuten yleensäkin perusoikeuskeskustelussa. 

Jo ensimmäisen artikkelini toisessa luvussa oleva niin sanottujen käännettyjen pyramidien teorian kritiikki mielestäni osoittaa, ettei yhteisöoikeudessa voida katsoa vallitsevan normitasolla ja oikeuskäytännössä yleistä taloudellisten tekijöiden ylivaltaa sosiaalisiin nähden, olkoonkin, että yhteisö sekä oikeudellis-ideologisella että käytännön tasolla edelleen on myös talousyhteisö ja tulee sellaisena pysymään. Toisen artikkelini keskiössä olevan lähetettyjen työntekijöiden direktiivin olemus puolestaan edustaa yhteisöoikeudessa tyypillistä tasapainotusta: pyritään turvaamaan työntekijöiden oikeuksien ja työnantajien välisen reilun kilpailun tasapaino pakottamalla jäsenvaltiot soveltamaan vähimmäispalkkamääräyksensä myös maahan tilapäisesti lähetettyyn työvoimaan, mikä suoraan direktiivin nojalla kattaa työehtosopimukset rakennusalalla ja jättää jäsenvaltioille oikeuden kattaa ne kaikilla aloilla.

Työehtosopimusten ja kilpailusääntöjen suhteen käsittelyssä kolmannessa artikkelissani keskeistä on ratkaisu Albany vuodelta 1999. Eräät yritykset Hollannissa pyrkivät eroon työehtosopimuksella perustetusta alakohtaisesta, solidaarisuuselementtejä sisältäneestä eläkejärjestelmästä katsoessaan yrityskohtaisen järjestelmän juuri heille edulliseksi. Nämä yritykset vetosivat yhteisön kilpailusääntöihin. Ratkaisussaan EY-tuomioistuin perusti työehtosopimusten kilpailuoikeudellisen immuniteetin. Ratkaisu, joka siis poikkeaa esimerkiksi Suomen korkeimman hallinto-oikeuden v. 1995 omaksumasta linjasta, johdettiin itse yhteisön perustamissopimuksesta ja työehtosopimuksiin liittyvien sosiaalisten päämäärien turvaamisesta, toisin sanoen arvojen tasolta. Kilpailuarvojen suojaksi ratkaisu sisältää työehtosopimusten muotoon ja tarkoitukseen sidotun varaventtiilin. Sopimus ei saa olla maskeerattua kilpailun vääristämistä. Sosiaalisten päämäärien etusijaa ratkaisu Albany toki heijastaa.

Oikeuskäytännön tienraivaajan asema sosiaalisten elementtien rakentamisessa on näkyvä myös sosiaaliturvaoikeudessa, siis EY 86.2 artiklan soveltamisessa. Säännöshän koskee kirjaimensa mukaan vain yleistä taloudellista tarkoitusta palvelevia yleishyödyllisiä palveluita, mutta on oikeuskäytännössä muotoutunut myös yleishyödyllisten sosiaalisten palvelujen kilpailusäännöistä vapauttamisen välineeksi. Olen kolmannessa artikkelissani päätynyt siihen, että tämän säännöksen kautta myös TEL-järjestelmämme peruspilareina yhtenäinen laskuperustekorko ja yhtenäiset työeläkemaksut tulisi katsoa yhteisöoikeudellisesti hyväksyttäviksi, mihin osaltaan oikeuttaa näiden peruspilarien asema tosiasiallisten työmarkkinasopimusten kohteena. Oikeuskäytäntö toisaalta osoittaa, miten yhteisön tuomioistuin hyväksyy kilpailuelementtejä tietyn sosiaaliturvajärjestelmän sisällä ilman, että ne alistavat järjestelmän sosiaalisia elementtejä tai jopa koko järjestelmää kilpailusäännöille.

Väitöskirjani synteesiosan teemana on ”yhteisön työoikeudellisen järjestyksen” (ordre communautaire social) hahmottelu ja analyysi. Suomenkielinen termini on kieltämättä kankea. Juurensa sillä on ranskalaisessa doktriinissa, jossa puhutaan pakottavan työoikeussääntelyn muodostamasta kokonaisuudesta. Vastaväittäjäni eräässä luennossaan esitti sen perushahmon, mitä sitten olen pyrkinyt sekä leventämään että syventämään. Kuvaukseni koskee ennen muuta työtaisteluoikeuden, mutta myös työehtosopimustoiminnan ja työehtojen suhdetta sisämarkkinavapauksiin.

Yhteisön työoikeudellisen järjestyksen peruselementeiksi voi asettaa seuraavat tekijät:

1.   yhteisön perustavanlaatuisiin oikeudellisiin periaatteisiin (vapaus, kansanvalta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioitus sekä oikeusvaltioperiaate) kytkeytyvä kansainvälisen työoikeuden lähtökohta ”työvoima ei ole kauppatavaraa”, joka on liitetty Kansainvälisen työjärjestön ILOn peruskirjaan;

2.     yhteisön perustamissopimuksen 136 artiklaan myös yhteisön asiana kirjattu työehtojen parantamisen pyrkimys;

3.     yhteisössä julistettujen ja omaksuttujen perusoikeuksien sekä myös työelämän kansainvälisten perusoikeuksien kunnioittaminen, mikä viittaa ennen muuta Euroopan neuvoston ja ILOn sopimuksiin;

4.     Euroopan sosiaalisen mallin kunnioitus; tämä malli rakentuu olennaisesti sosiaaliselle vuoropuhelulle ja työehtosopimusjärjestelmälle; sekä

5.     sisämarkkinaperinteisiin kuuluva kansalaisuusperusteisen syrjinnän kielto.

Oikeudellisiin määritelmiin liittyvät pulmat tiedostaen olen rohjennut kuvata ”yhteisön työoikeudellista järjestystä” niiden EU-työoikeuden lähtökohtien ja periaatteiden kokonaisuudeksi, joka, siltä osin kuin se koostuu periaatteista, on yleisesti ymmärrettävä sitovaksi, tai kompromissin kohteeksi enintään siinä määrin kuin nämä periaatteet itsessään mahdollistavat. Myönnän, että käsitelainoppiin lankeaminen on tässä lähellä, mutta vain ensi katsannossa. Kun tosiasiassa on kyse ennen muuta oikeudellis-ideologisesta käsitteestä, joka tosin sisältää myös normatiivisia elementtejä, en pidä lankeamisen riskiä varteenotettavana. Toisaalta myös työoikeus ansaitsee periaatteellisen tason pohdintansa siinä missä sisämarkkina- ja kilpailusäännötkin. Olennaista on nähdä sekin, että kyseessä on leveämpi kuin pelkkä työoikeuden ”sisäinen” konsepti. Kun se yltää juuri kollektiivisen työoikeuden ja sisämarkkinavapauksien suhteeseen, se myös kuvaa koko yhteisöoikeuden olemuksen yhtä olennaista piirrettä.

Esittämäni viiden kohdan teesistön pohjalta oikeussuojaa esimerkiksi ei saisi työehtojen huonontamiseen sisämarkkinavapauksien varjolla pyrkivä työnantaja. Toiselta puolen, kansallisuuteen perustuvaan syrjintään johtava ay-liikkeen toimikaan ei saisi suojaa. Kolmanneksi, juuri työtaisteluoikeus saisi yhteisössä oikeussuojaa myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten nojalla. Juuri tähän liittyen olen johdonmukaisesti edustanut kantaa, jonka mukaan jäsenvaltioita ennen Euroopan yhteisöön liittymistä sitoneet kansainväliset ihmisoikeussopimukset omaavat itse perustamissopimuksen nojalla sitovuuden myös yhteisössä, minkä kanssa linjassa ollen yhteisön oikeuskäytännössä on vakiintuneesti tunnustettu yleisen kansainvälisen oikeuden sitovuus. Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimusten sitovuuden tukena on myös se moraalinen argumentti, että yhteisö tullietuuksissaan ja kehitysavussaan osana yhteisöoikeutta edistää ja palkitsee ILOn perustavanlaatuisten sopimusten soveltamista. Mitä ulkoisesti edistetään ja palkitaankin, sitä täytyy kunnioittaa myös yhteisön sisällä.

Olen kuvannut ”yhteisön työoikeudellisen järjestyksen” käsitteen kautta erityisesti kollektiivisen työoikeuden suhdetta sisämarkkinavapauksiin. Niiden osalta on syytä mainita olennainen täsmentävä tekijä. Nimittäin, sisämarkkinavapaudet eivät ole yhteisössä yleensä rajoittamattomia. Kirjassani olen viitannut esimerkkiin teollis- ja tekijänoikeuksista tavarakaupan vapautta rajoittavana tekijänä. Yhteisö toisaalta elää murroskautta, jossa joudutaan ottamaan kantaa siihen, ovatko työelämän oikeudet sisämarkkinavapauksien käypä rajoitusperuste, vain olisiko suhde jo määriteltävä päinvastoin: ovatko sisämarkkinavapaudet työelämän perusoikeuksien käypä rajoitusperuste. Perusoikeuksien tulossa oleva oikeudellinen sitovuus saattaa vaikuttaa näiden kysymyksenasettelujen asemaan.

Ajankohtaisesti kollektiivisen työoikeuden viimekätisen ankkurin, työtaisteluoikeuden, ja sisämarkkinavapauksien rajaa käytiin ja käydään EY-tuomioistuimen tapauksissa Kansainvälinen Kuljetustyöväen Liitto ITF sekä Merimiesunioni (SM-U) v Viking Line ja Laval. Näistä 12.12.2007 annetun, yritysten sijoittumisvapautta koskevan tapauksen ITF ja SM-U v Viking Line ratkaisu sisältää myös vapaaseen palvelutarjontaan liittyvässä tapauksessa Laval epäilemättä toistettavat peruspiirteet. Niiden mukaan yhteisön sisällä vallitsevaa työtaisteluoikeutta määritettäessä otetaan huomioon - yhteisön omien, v. 1989 sosiaalisten oikeuksien peruskirjan ja v. 2000 perusoikeuskirjan lisäksi – myös Euroopan neuvoston sosiaalinen peruskirja sekä ILOn yleissopimus nro 87, jonka soveltamiskäytännössä työtaisteluoikeus on vahvistettu. Tämän ohella ratkaisussa ITF ja SM-U v Viking Line vahvistettiin työtaisteluoikeuden asema yhteisön perusoikeutena, jonka suojan EY-tuomioistuin varmistaa.

Perinteistä sisämarkkinaoikeutta ratkaisussa heijastaa linjanveto, jonka mukaan aluksen ns. ulosliputtamiseen liittyvä työtaistelu-uhka ja –toimenpide katsotaan yritysten sijoittumisvapauden rajoitukseksi. Edelleen perinteistä sisämarkkinaoikeuskäytäntöä soveltaen tällainen rajoitus voi olla oikeutettu yleiseen etuun sisältyvän työntekijöiden suojelun käsitteen piirissä. Sen käytännöllisen sovelluksen lähtökohdaksi EY-tuomioistuin totesi, että koko yhteisön päämäärä on sekä taloudellinen että sosiaalinen, mikä johtaa taloudellisten ja sosiaalisten päämäärien, käytännössä lopulta oikeuksien, yhteensovittamiseen. Työntekijöiden suojelun johdannaisena työpaikkojen konkreettisen menetyksen tai työehtojen heikentymisen torjuminen lopulta voi oikeuttaa, yhteisöoikeuden suhteellisuusperiaatteen sisälle mahtuessaan, yritysten sijoittumisvapautta rajoittavan työtaistelun tai sen uhan. Lopullinen ratkaisu tässä suhteessa jätettiin kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi, mikä riippuu myös tapauksen konkreettisten neuvottelutapahtumien tulkinnasta. Siinä on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö, jonka mukaan työtaisteluoikeus on yksi tärkeimmistä ammattiliitoilla olevista keinoista jäsentensä etujen suojelemiseen. Olennaisena yksityiskohtana vielä mainittakoon, että EY-tuomioistuin implisiittisesti tunnusti rajat ylittävän työtaisteluoikeuden, vaikka pitikin Kansainvälisen Kuljetustyöväen Liiton mukavuuslippupolitiikan nykyistä, käytännössä jäykkää soveltamista mahdottomana hyväksyä yhteisön sisällä.

Suhteessa tutkimukseni tuloksiin ratkaisun ITF ja SM-U v Viking Line peruslinja on selvä: Euroopan Unioni ei ole vain taloudellinen kokonaisuus vaan sillä on myös sosiaalinen päämääräänsä ja politiikkansa, mikä tässä ratkaisussa ensi kertaa yleispätevästi todettuna vastaa jo väitöskirjani ensimmäisen artikkelini johtopäätöstä. Myös kansainvälisen oikeuden lähteisiin, aivan erityisesti ILOn yleissopimukseen nro 87 tukeutuminen työtaisteluoikeudessa vastaa tuloksiani. Toisaalta lakko-oikeuden käytännön soveltamisessa ankkuroituminen perinteiseen sisämarkkinaoikeuteen ja siten myös yhteisöoikeuden suhteellisuusperiaatteeseen on juuri sitä, mitä väitöskirjani toisessa artikkelissa rohkenin perustellusti ennakoida. Ratkaisu myös siirtää, kuten ennakoin, lopullisesti historiaan ajatuksen siitä, että lakko-oikeuden jääminen direktiivillä tapahtuvan yhteisösääntelyn ulkopuolelle olisi työtaisteluoikeuden pitävä suoja. Suhteessa sisämarkkinavapauksiin työtaisteluoikeuden tehokas suoja voi rakentua vain yhteisöoikeuden sisällä. Siinä varsinkin suhteellisuusperiaatteen osalta riittää täsmentämistä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

I now call upon you, Professor Brian Bercusson, as the opponent appointed by the Law Faculty, to present your critical comments on my dissertation.





Palaa otsikoihin



Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje